Makuloinnin väistämättömyydestä


En ole vieraillut kirjapainossa katsomassa, kuinka omia kirjojani painetaan. Joskus nuorena kirjailijanurasta haaveilevana romantikkona ajattelin, että se olisi komeaa.

Enää en niin välitä. Olen nähnyt televisiosta ja valokuvista, millaista kirjanpainanta on.

Sen sijaan haluaisin nähdä makulointilaitteiston täydessä työssään: kuinka makuloitavista teoksista puukotetaan kannet irti, suoritetaanko mekaanista pilkkomista, millainen on liuos, jossa sanat häipyvät ja paperi menettää ryhtinsä? Kirjapaino on liukuhihnatyötä, makulointi prosessiteollisuutta.

***

Viime syksyn suurten painosten menestyskirjat ovat alennusmyynnissä jo nyt, makulatuurissa huomenna. Runot, romaanit, lyhytproosa, tietokirjat siivotaan kustantamojen varastojen nurkista uusiokäyttöön varhaisessa kevätsiivouksessa.

On siis se aika, kun kustantamo ilmoittaa: ”joudumme suorittamaan makuloinnin teoksille, joilla erilaisista kampanja- ja alennusmyyntitoimenpiteistä huolimatta ei ole ollut menekkiä”.

Lauseen sisältämä väistämättömyys (”joudumme”) ei ole peräisin esimerkiksi lainsäädännöstä, jonka mukaan yli kolmen vuoden ikäiset kirjat täytyy tuhota, jotta ne eivät levittäisi taantumuksellisia harhaoppeja lukevan nuorison keskuuteen.

”Varastointi maksaa”, kuuluisi epäilemättä selitys, jos makuloinnin välttämättömyyttä erehtyisi tiedustelemaan tarkemmin.

Onko niin? Mitä kirjan varastointi maksaa?

Sivusin juuri aihetta Arvoasunto-lehteen kirjoittamassani kolumnissa, jossa ynnäilin töölöläisen omistusasujan vuotuiseksi kirjansäilytyskustannukseksi alle prosentin uuden kirjan kirjakauppahinnasta. Kirjan säilyttäminen on halvempaa kuin rahastosäästäminen.

Tampereella kirjojen varastointi olohuoneen kirjahyllyssä on vielä edullisempaa. Edellisessä asunnossamme Tampellassa maksoimme vuokraa hieman yli yhdeksän euroa neliömetriltä kuukaudessa. Yhteen neliömetriin mahtuu kolme metriä 30 senttiä syvää hyllyä, ja Lundian tikkaisiin olemme latoneet kymmenen lautaa päällekkäin. Jos kirjat ovat keskimäärin kolme senttiä paksuja, tällä varastointitavalla niitä mahtuu tuhat neliömetrin lattia-alalle.

Vuodessa yhden lisäneliön vuokra on reilu satanen, siis kymmenen senttiä kirjaa kohden. Jos kirjoja pakkaa kahteen riviin ja lappeelleen toisten teosten päälle, nimikekohtainen varastointikustannus laskee.

Oletan ja toivon, että kustantajien kirjavarastoissa varastointi on vähintään yhtä tehokasta kuin olohuonesäilytys. Kun kustantamojen ei tarvinne antaa kirjoille seitsemännen kerroksen näköalaa Tampereen keskustasta, varastointikustannuksen tulisi olla alhaisempi. (Tietenkin varastoissa tilaa hukkuu käytäviin ja säilytysjärjestelmiin; kuluja aiheutuu paitsi kirjojen säilyttämisestä myös logistiikasta ja tietoteknisistä järjestelmistä. Ne voivat olla varsin merkittäviä.)

***

Kymmenen senttiä niteeltä vuodessa. Se tarkoittaa, että jos sadan kirjan erästä yhden pystyisi myymään vuosittain kympillä, kirjoja kannattaisi pitää varastossa. Tai kaksi viidellä eurolla, kymmenen eurolla kappale.

Varastoinnin kalleudesta makulointi ei johdu.

Entä toinen toisinaan heitetty peruste makuloinnille: pääoman kierto. Kirjoihin sitoutuu pääomaa (siis rahaa), joka on vapautettava niistä. Makulointilaitos ei kuitenkaan vapauta rahaa vaan paperimassaa. Taloudellisesti kirjoja varmaankin kannattaisi ennemmin polttaa paikalla kuin kuljettaa makuloitavaksi. Jos pääomia haluaisi vapauttaa, kirjoja kannattaisi myydä.

Yksi makuloinnin todellisista perusteista on uuskirjamyynnin suojeleminen. Esimerkiksi lastenkirjasarjani neljättä ja kuudetta osaa ei kannata myydä kirjakaupoille eurolla, koska kirjakaupat voisivat myydä sitä ulos kahdella samaan aikaan, kun sarjan uusin osa on viereisessä hyllyssä myynnissä 13 euron hintaan. Koska lastenkirjan ostajan kannalta on aivan sama, ostaako hän sarjan neljännen vai uusimman osan, hän kallistuisi helposti huomattavasti halvempaan vanhempaan teokseen.

Suurempi syy ovat kirjatoimialalle vakiintuneet toimintatavat. Markkinointiponnistukset ja myynti kohdistetaan uusiin tuotteisiin. Se on väistämätöntä, sillä nimikemäärää ei pystyisi muutoin hallitsemaan. Vanhat tuotteet halutaan pois hyllystä, pöydältä, mapeista. Jos kirja halutaan herättää henkiin, uusintapainos syntyy näppärästi.

Harmillista tässä on se, että lukijan kysyntä saattaa suuntautua kahta vuotta vanhempaan teokseen, jonka ostaminen omaksi voi olla mahdotonta. Kirjanmyyntiketju sanoo, ettei näin ole: vanhojen (eli yli kaksivuotiaiden) kirjojen kysyntä on marginaalista uuskirjamyyntiin verrattuna. Vaan johtuuko se siitä, että kirjanlukijat tietävät, ettei kirjakaupasta tai kustantajalta kannata kysyä vanhoja kirjoja? Ostajat tuntevat kirjabisneksen uutuuskeskittyneisyyden. He ovat menettäneet toivonsa.

P.S. Vaikka kirjoitinkin tämän postauksen päivänä, jona sain laput kahden kirjani makulointimyynnistä, makkelilappu ei enää juuri hetkauta. Kirjabisnes toimii niin kuin toimii. Itselläni on useita kappaleita makuloitavia teoksia, joten eivät ne sukupuuttoon kuole. Eikä niitä kuitenkaan järin moni osaisi pyytää kustantamon varastosta.

Mainokset
Kategoria(t): kustannusbisnes, Samuli-sarja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

17 vastausta artikkeliin: Makuloinnin väistämättömyydestä

  1. Nora sanoo:

    Moi,

    Tämä ei ole virallinen kustantajan vastaus, vastaan siis vain yksityishenkilönä.
    Kirjan levitys hoidetaan välittäjäpostaan kanssa (useimmiten Kirjavälitys tai Kustannustaito). He laskuttavat säilyttämistään kirjoista, liikkuvat ne tai eivät.
    Varaston arvo sen sijaan vähenee kirjanpidollisesti, oliko se vuosittain 30% edellisen vuoden arvosta. On helppo laskea, että esimerkiksi viisi vuotta vanha kirja on tappiollinen varastossa lojuessaan (vaikka ei tietäisikään varastointikustannuksia).

    Makuloinnista en kyllä osaa sanoa yhtään mitään.

  2. Moi! Eka kommentti, kiitos!

    Kirjavälitys menee just tohon logistiikkakohtaan, josta en tiedä. Voidaan siis päätellä, etä kirjojen varastointi on Kirjavälitykselle loistava bisnes, tai jos ei ole, Kirjavälitys hoitaa bisneksensä huonosti.

    Kirjanpidossa tehtävät poistot ovat vain kirjanpitoa. Varaston arvonalentumispoistojen myötä varaston arvo vastaa ehkä vähän paremmin todellista arvoa, jolloin tase antaa kohtuullisen kuvan yhtiön varallisuusasemasta. Käytännössä toki tiedetään, että kirjan käypä arvo on jotain muuta kuin kirjanpitoarvo. Joskus ylempi, joskus alempi. Jos kirja makuloidaan, se poistuu omaisuudesta, eli kyseiselle vuodelle kirjataan lopullinen arvonalentumistappio ko. kirjaerästä.

    Siksi en osta purematta laskelmaa viisi vuotta vanhan kirjan tappiollisuudesta. Laskennallista tappiotakin varastossa oleva kirja tuottaa vuosi vuodelta vähemmän, jos poistot tehdään samalla prosentilla jäännösarvosta. Poistot ovat kirjanpidossa fiktiivistä rahaa. Siksi katson asiaa ennemmin kassavirtapohjalta.

  3. Raili Mikkanen sanoo:

    Ja minä katson puhtaasti tunnepohjalta. Ei tunnu kivalta, ei. Kirjailijan ja tosielämän ristiriita on ilmeinen. Sattuu.

  4. JP Koskinen sanoo:

    Voidaan siis päätellä, etä kirjojen varastointi on Kirjavälitykselle loistava bisnes
    Tätä se on Karo, todellakin loistava. Yhden kirjan säilyttäminen Kirjavälityksen varastoissa taitaa olla yhtä halpaa kuin lämpimän tallin vuokraaminen kuorma-autolle.

  5. Kevätsiivous on käynnissä siellä sun täällä:) a href=”http://hernekeppi.fi/kil/blog/2011/03/01/tuhon-temppeli-vai-jonkin-uuden-alku/”>

  6. Paluuviite: Tuhon temppeli vai jonkin uuden alku? - Kirjoituspöytä ilman laatikoita

  7. Nora sanoo:

    En saanutkaan kommenteista ilmoitusta meiliini… Varastointi tosiaan maksaa hirmuisesti. Jokainen, joka on kiikuttanut kirjalaatikoita omin käsin sinne ja tänne, ymmärtää myös, että halpaa se ei voisi ollakaan. Kirjavälitys ja kilpaileva Kustannustaito hoitavat tietysti myös myytyjen kappaleiden postituksen, laskutusta jne.

  8. Nora sanoo:

    … ja vielä: jälleenmyyntiarvo voi olla suurempi kuin kirjanpidollinen arvo. Mutta jos kirjaa ei saa kaupaksi, sillä ei ole edes sitä arvoa kuin kirjanpitoarvo. Viidessä vuodessa kirjaa on ehditty tarjoamaan sinne ja tänne. Hyvin myyvällekin kirjalle voi käydä niin onnettomasti, jos kustantaja on tehnyt virheen ja ottanut liian ison painoksen.

  9. Jos kirjan ulosmyyntiarvo on a, myyntiin liittyvät kulut (esim. kirjan kuljetus varastosta) b, vuotuinen säilytyskustannus c ja oletettu myyntiaika vuosina d, saadaan epäyhtälö: a-b > c*d

    Siis jos kirjan oletettu ulosmyyntiarvo, josta on vähennetty myynnin kulut, on suurempi kuin kirjan säilytyskustannukset ennen myyntihetkeä, kustantajan on taloudellisesti järkevää pitää kirja varastossa. Tässä pitää huomata, että myynnin kulut sisältävät logistiikan, laskutuksen jne., koska ne ovat kertaluonteisia, säilytysajasta riippumattomia kuluja.

    On selvää, että jos ulosmyyntihinta on sama, aikaisemmin myytävät kappaleet ovat kustantajalle parempia kuin ne yksilöt, jotka säilyvät varastossa kauan (varastossa olevilla kirjayksilöillä on yksilökohtaiset d:t). Tästä päädytään ongelmaan: kirjaa on varastossa tuhat kappaletta ja sitä ehkä saadaan myytyä kolme kappaletta vuodessa. Tällöin luultavasti kannattaa tuhota suurin osa painoksesta (ja jättää sinne esimerkiksi vain ne kirjat, jotka oletetaan myytävän seuraavan kymmenen vuoden aikana).

    Kun edellä olevaa epäyhtälöä tarkastelee, huomaa, että kustantajalle on tällaisen tuhoon tuomitun kirjan kohdalla iloa jokaisesta ja vaikka vain yhdestä sentistä, joka ylittää myynnin kulut (logistiikan). Jos ostaja kävisi noutamassa kirjat suoraan varastosta, kirjoja voisi myydä viidellä sentillä kappale.

    Sitä kustantamot eivät tietenkään tee, koska niin tekemällä ne romuttaisivat hintamielikuvaa ja söisivät muiden, parempikatteisten kirjojen myyntiä. Voi olla järkevämpää makuloida kirja ja saada nolla euroa kuin myydä se ulos ja saada kaksi euroa.

  10. Nora sanoo:

    Moi,
    Kirjavälitys ei hoida suoramyyntiä, joten kirjoja ei voi asiakas käydä noutamassa varastosta. Makulointia ei tehdä osittain: se on kaikki tai ei mitään. Sen enempää en osaa siitä sanoa, koska ”erääsä keskisuuressa kustantamossa” on makuloitu vissiin vain pari nimikettä.

  11. Tarkastelen asiaa ideatasolla yksittäisen maan käytännöistä riippumatta, Nora tuo hyvin Suomessa käytäntönä olevan toiminnan.

    Vallitsevat käytännöt eivät ole välttämättä ainoat mahdolliset toimintatavat. En usko, että esimerkiksi makulointilaitoksen konttoripäällikkö vaatisi todistamaan, että rekka tuo koko jäljellä olevan painoksen. Eri asia sitten on se, periikö jokin monopoliasemassa oleva ja kustantajien laajalti käyttämä yritys kirjojen säilytyksestä tai pitämisestä tietojärjestelmässä vaikkapa nimikekohtaista maksua, jonka vuoksi käytännössä Suomessa toimitaan niin.

  12. Minni sanoo:

    Karo kirjoitti: ”Jos ostaja kävisi noutamassa kirjat suoraan varastosta, kirjoja voisi myydä viidellä sentillä kappale.”

    Jep, näin sitä järjellä ajattelisi. Käytännössä omia, makuloitavia kirjojaan ei voi ostaa kustantamon tarjoushintaa alemmalla kappalehinnalla, koska kustantamot ”haluavat olla tasapuolisia kaikkia tekijöitään kohtaan”.

    Törmäsin jossain blogissa tms. myös tapaukseen, jossa makuloitavia kirjoja käsitellyt työntekijä oli ottanut kirjoja itselleen. Mikäs siinä…mutta se herätti myös kysymyksen siitä, voisiko tälläista tapahtua suuremmassa mittakaavassa. Tuntuu hieman oudohkolta jos tekijä ei voi ostaa kirjojaan nimellishintaan, mutta joku voisi napata kuormasta ”joka tapauksessa tuhottavaksi meneviä kirjoja” ja pistää niitä sitten vaikkapa myyntiin.

  13. Seija Vilén sanoo:

    Yksi vaihtoehto on lahjoittaa varastoihin jääneitä kappaleita esimerkiksi kouluille tai vaikkapa mielenterveysliitolle. Tietääkseni ainakin Avain on harrastanut tätä joidenkin teosten kohdalla – onhan se aina parempi vaihtoehto kuin kirjojen silppuaminen.

    Luulisin, että kirjasarjan aiemman osan lahjoittaminen koululaisille saisi heidät kiinnostumaan sarjasta ja ostamaan uusimman osankin!

  14. jhalmu sanoo:

    Niin.
    – Mennäkö elokuviin, vaikka elokuvan näkisi vuoden kuluttua tv:stäkin tai DVD:ltä.
    – Palkatako joku hoitamaan oikealla palkalla logistiikaa, jolla järjestettäisiin poistokirjat eteenpäin.
    – Hakeako vihannes tai liha suoraan roskiksesta, koska ne on kuitenkin vielä syötävää.
    – Jos säilyttäisikin 500 kirjaa ja myisi ne 10 vuoden päästä? Vai tulisiko halvemmaksi ja selkeämmäksi painaa uudet.
    – Jos saisikin vanhemman teoksen uuden kanssa samaan hintaan? Kokisiko Kirja inflaation, koska sama kirja päätyisi kirpputoreille, divareille ja ota kirja -hyllyihin.
    – Miksei teosta saa ondemand jos sen haluaisi.

  15. Paluuviite: Kulutusjuhla » Kustantamot tuhoavat myymättä jääneet kirjat ennemmin kuin myyvät ne halvalla

  16. Paluuviite: Kirjoja halvalla! « Savurenkaita

  17. Anna Amnell sanoo:

    Asia tuli juuri ajankohtaiseksi. Kustantaja aikoo makuloida kaksi nuortenkirjaani, jotka ovat molemmat Kunnari/Matilda-kirjadiplomilistalla. Jos kirjat loppuvat kustantajalta ja kaupoista, ne putoavat pian pois listalta. Ei tunnu hyvältä. Jotakin tässä pitää tehdä.
    http://amnellinlucia.blogspot.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s