Palkkatyöläisen vapaus

Olin viisi vuotta niin sanottu ”vapaa kirjailija” eli en käynyt palkkatyössä vaan elätin itseni apurahojen ja freelance-tulojen avulla. Puoli vuotta sitten menin palkkatyöhön ja ryhdyin vapaaksi kirjailijaksi.

Kun vastikkeen ja ruokansa maksaa palkkatyöstä saatavalla kuukausikorvauksella, saa kirjoittaa, mitä haluaa. On suurempi vapaus saada kirjoittaa mitä haluaa kuin saada kirjoittaa milloin haluaa.

***

”Vapaana kirjailijana” – jollei takana ole muhkeaa perintöä tai toimeentulon takaavia säästöjä – kirjailija on taloudellisesti riippuvainen joko apurahalautakuntien tai lukijoiden suosiosta. Täytyy kirjoittaa joko sellaisia kirjoja, joilla saa apurahaa, tai sellaisia, jotka ovat kaupallisia menestyksiä.

Keskimääräisen kolmentuhannen euron kuukausipalkkaa vastaavan tulon saaminen edellyttää 15 000 – 20 000 kirjan vuotuista myyntiä. Siihen ei moni Suomessa pysty. Kirjailija voi kirjoittaa ”kirjan, josta tulee bestseller”, mutta se ei takaa bestsellermyyntiä, sillä kaupalliseen menestykseen vaikuttavat monet seikat, joista teksti on vain yksi.

Samoin kuin kirjan myyntiin myös kirjailijan apurahamenestykseen vaikuttavat monet kaunokirjallisen tekstin ulkopuoliset seikat. Verkostoituminen ja aktiivisuus kirjallisissa luottamustoimissa ovat suosituksia apurahan saamiselle jo yleisinhimillisistä syistä.

Olen epäsosiaalinen ihminen. Arvostan enemmän kunnon yöunia kuin ilmaista viinaa (jos siitä huolimatta haluat tarjota tai lähettää, mieluiten sampanjaa tai kirkkaita). Edellytykseni kirjalliselle verkostoitumiselle ovat vähäiset. Luottamustoimet tarkoittavat sitä, että keksitään kokouspöydän ympärillä projekteja, joilla yhteisö voisi hakea apurahoja. Jotkut pitävät siitä.

Jotta ei jäisi väärää käsitystä, apurahalautakunnat tekevät mielestäni vaikeaa ja arvokasta työtä. Sen ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa, kun itse istuu tekemässä vaikeita priorisointipäätöksiä. Olen myös ollut apurahalautakuntien suosiossa ja kiitollinen siitä, että tekemistäni on arvostettu ja hankesuunnitelmiini luotettu. Suotuisien apurahatuulien jatkumisesta ei kuitenkaan ole koskaan takeita. Vuosiapuraha rauhoittaa puoleksi vuodeksi, koska sen jälkeen on jo ryhdyttävä suunnittelemaan, kuinka järjestää tulonsa ja menonsa apurahakauden jälkeen.

Apurahataiteilija odottaa, toivoo, pettyy, katkeroituu. ”Vapaa kirjailija” elää alituisessa epävarmuudessa. Miksi epävarmuudelle on keksitty niin ylevä kiertoilmaus kuin ”vapaus”?

***

Työnantajalta kuukausittain palkan pankkitilille saava kirjailija on vapaa kirjallisen maailman järjettömyyksistä ja oikuista.

Palkkatyöläisen ei tarvitse kirjoittaa pakkokirjoja, joita tehdään sen tähden, että on tuotantoa apurahalautakunnille näytettäväksi. Palkkatyöläisen ei tarvitse ajatella, onko hänen teoksensa riittävän korkeakirjallinen, jotta sitä ei ylenkatsota rahanjakopöydissä. Palkkatyöläisen ei tarvitse pöristä kirjallisuudessa.

Palkkatyöläisen ei tarvitse huolehtia siitä, meneekö hänen seuraava kirjansa Akateemisen joulukampanjaan tai mitä Suomalaisen sisäänostaja sanoo siitä kustantajan esitellessä teosta. Palkkatyöläisen ei tarvitse matkata puolen Suomen halki markettikeikalle. Palkkatyöläisen ei tarvitse nuoleskella kustantajaa eikä rahanjakajia. Palkkatyöläisen ei tarvitse miellyttää ketään.

Palkkatyöläinen saa kirjoittaa juuri niin kuin haluaa, ja osaa.

Advertisements
Kategoria(t): estetiikka, kirjoittaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Palkkatyöläisen vapaus

  1. Teemu Helle sanoo:

    Tässä kirjoituksessa puhkaiset ajatukseni täsmälleen; samanlaisten käsitysten vuoksi olen pitäytynyt palkkatyössä, vaikka koenkin satunnaisia ahdistuksia ajan riittämättömyydestä.

    Eräänlainen taloudellinen vapaus on tae puhtaan intohimon toteutumisen mahdollisuudelle. Kenellekään ei ole mitään velkaa. Kirjoittaminen ei kärsi ulkokohtaisista paineista, mikä on varsinkin runoilijan kohdalla hyvä juttu. Oikeastaan, oman luonteeni huomioiden, saatan olla jopa aikaansaavampi näin.

    Mielenkiintoinen blogi, muuten.

  2. Seija Vilén sanoo:

    Mielenkiintoinen blogi ja hyvä kirjoitus! Tätähän pitää seurata. 🙂

  3. Niina sanoo:

    Karkki, juurikin näin. Hyvä. En olis enää jaksanut sitä niin tuttua kerjäystä päivääkään… Vapaus? Vapaus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s