Nollia ja ykkösiä

Tutkija tulee haastattelemaan sähkökirjoista, joten ajattelin ajatella, mitä niistä ajattelisin.

Käyttäjäkokemukseen, päätelaitteisiin ja nimikkeiden saatavuuteen liittyvät kysymykset ovat henkilökohtaisia tai ohimeneviä. Sanna Nyqvist on käsitellyt niitä ansiokkaasti Kiiltomadon pääkirjoituksessa, joten ohitan ne sanomalla, että minulle kirja on paitsi sanoja myös niiden esittäminen esteettisesti kiinnostavassa muodossa – kansikuva tai -grafiikka, käytetyt fontit vaikuttavat lukuhaluun. Kesän lähestyessä harkinnen kuitenkin lukulaitteen hankkimista, sillä kirjallisuuskriitikot saavat kesän ajaksi syksyn kirjoja luettavaksi printteinä tai pdf-tiedostoina. Lähtisin mökille mieluummin lukulaitteen kuin tulostesäkin kanssa.

Jos sähkökirjat yleistyvät, kirjallisuuden jakelurakenteet menevät uusiksi. Tällä hetkellä fyysiset kirjakaupat (sisältäen kaikki kirjoja myyvät kaupat, myös jalkapallohallit, joissa myydään rinnan kirjoja, mopoja ja maksamakkaraa) ovat selvästi tärkein kirjojen jakelukanava. Fyysisen kirjakaupan valtti on kirjojen tuominen ostajien lähelle.

Sähköisessä jakelussa välikättä ei tarvita hoitamaan pelkästään jakelua ja tarjollepanoa. Kirjakaupan kannalta kysymys kuuluu: miksi asiakas tulisi fyysiseen liikkeeseemme tai verkkokauppaamme sen sijaan että hän ostaisi kirjan joko muun verkkokaupan kautta tai suoraan kustantajalta? Amazon.com on näyttänyt, että laajalla palvelulla ja valikoimalla nettikirjakauppa pystyy valloittamaan itselleen merkittävän aseman. Amazonin syrjäyttäminen on vaikeaa, mutta kuka voi sanoa samaa Suomen suurimpien kirjakauppojen nettimyymälöistä?

Siirtymävaiheen aikana osa ongelmasta ratkeaa helposti: kustantamot pidättäytyvät suoramyynnistä välttääkseen ristiriitaa myyntikanavansa kanssa. Jakelukumppaneiksi voi kuitenkin tulla uusia toimijoita, jopa toisilta toimialoilta niin kuin teleoperaattori Elisa. Jos kirjabisneksen eurot painottuvat sähkökirjoihin, jakelustrategiat menevät taatusti uusiksi.

Bittimuodossa kirjojen hinnoittelumallit voivat uudistua. Kenties siirrytään osin tai ainakin back listin osalta teleoperaattoreiden maailmasta tuttuihin kuukausimaksuihin: saat oikeuden lukea tätä valikoimaa, kun maksat 30 euroa kuukaudessa. Luultavasti ainakin päätelaitemyynnin vauhdittajana kirjoja kaupataan nipuissa: lukulaite ja 20 valitsemaasi kirjaa tästä valikoimasta könttähintaan n sataa euroa.

Suoramyyntimahdollisuus kirjakaupan ohi ei tuo kustantamoille taivasta. Lukijat eivät valitse kirjojaan kustantamon perusteella. Vain me kirjallisuuden ankkalammikossa uiskentelevat ylipäätään tiedämme, mikä kustantamo on julkaissut minkin kirjan. Dekkariharrastaja haluaa lukea uuden Tapani Baggen sen sijaan että hän lähtisi samoilemaan Tammen verkkokauppaan etsimään, mitä Tammi on viime aikoina kustantanut.

Fyysinen kirjakauppa on ainakin teoriassa antanut lukijoille mahdollisuuden tutustua laajaan joukkoon kirjoja, myös muihin kuin niihin, joita mainostetaan eniten. Käytännössä näytevarastojärjestelmä palvelee vain siten, että se pitää kirjoja kohtuullisen hyvin saatavilla palvelun voimassaoloajan. Omien aina odottamattoman suuriksi paisuvien Amazon-shoppailukokemusteni perusteella uskon, että hyvin rakennettu verkkokauppa pystyy tuomaan esiin ja suosittelemaan sellaisiakin kirjoja, jotka eivät nouse esiin fyysisessä kaupassa.

Sähkökirjakauden aluksi sähkökirjapainoksia otetaan luultavasti vain kaupallisesti menestyvimmiksi arvioiduista teoksista. Siksi sähkökirjan tuleminen luultavasti polarisoi kirjamarkkinaa entisestään. Pidemmällä aikavälillä, jos kirjamyynti sähkökirjojen yleistymisen myötä siirtyy sähköisiin kauppapaikkoihin, voi käydä päinvastoin.

Sähkökirjan varastoiminen on käytännössä ilmaista. Sähkökirjan jakelusta ei tule kustannuksia. Sähköinen jakelu mahdollistaa erittäin suuren valikoiman ylläpidon. Laajan valikoiman nettikaupat tukevat pitkä häntä (long tail) -ilmiötä: entistä suurempi osa liikevaihdosta syntyy vähän myyvistä nimikkeistä.

***

Varastoinnin ilmaisuus on myös syy, jonka takia olen toistaiseksi kieltäytynyt allekirjoittamasta sähkökirjasopimuksia. Nykyisessä fyysisten kirjakappaleiden kauppaan perustuvassa järjestelmässä kustantamot ajavat kirjojen painokset loppuun nopeassa ajassa. Kun painos on loppu ja jos kustantaja ei kirjailijan pyynnön jälkeen määräajassa ota kirjasta uusintapainosta, oikeudet palautuvat tekijälle. Koska sähkökirjan painos ei voi mennä loppuun, kustannussopimus olisi nykymuodossaan ikuinen.

Sähkökirja on aina saatavilla. Kirjan oleminen saatavilla ja kirjan oleminen olemassa ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Saatavilla oleminen tarkoittaa pölyttymistä varastossa tai tietokoneen palvelimella ilman, että kukaan on kirjasta tietoinen. Olemassa oleminen tarkoittaa, että kirja on elossa.

Kustantamo voi edesauttaa kirjan olemassaoloa tai olla edistämättä sitä. Jos kustantamo ei anna varastokirjalle happea, kirjailija on voimaton, sopimuksen sitoma. Jos hän itse tai apuvoimien avulla ryhtyy edistämään vanhan kirjansa menekkiä, kädet ristissä istuva kustantamo kerää kuitenkin osuutensa myynnistä kustannussopimuksen mukaisesti. Kustantamolla on valta päättää, mitä kirjoja pidetään elossa.

Tässä vaiheessa, kun kirjabisneksen rakenteiden muuttuminen on täysin auki enkä pysty valitsemaan, mikä mahdollisista skenaarioista toteutuu vai toteutuuko mikään, en näe järkeväksi solmia ikuisuussopimusta.

Esimerkiksi kirjailijan sähkökirjasta saaman palkkioprosentin tulisi jolla paperikirjaa suurempi, koska kustantajalta poistuu osa kirjatuotantoon ja logistiikkaa liittyvistä kuluista. Näkemissäni sopimusluonnoksissa näin ei ole ollut. Toisaalta kustantajille sähkökirjat eivät ole aluksi bisnestä, joten alkuvaiheessa paperikirjaa vastaava prosentti voi olla perusteltu. Jos markkina lähtee vetämään ja kahdenkymmenen vuoden päästä normaali sopimusprosentti on kaksinkertainen nykyiseen verrattuna, miksi ihmeessä kirjailijalle pitäisi maksaa vanhasta nimikkeestä huonompaa korvausta vain siksi, että hän on ollut alkuvaiheessa suostuvainen ja lähtenyt yhdessä kustantamon kanssa avaamaan sähkökirjamarkkinaa?

Vaikka en kirjoitakaan kirjoja taloudellisista syistä vaan pikemminkin niistä huolimatta, en halua kokea tulevani kusetetuksi. Siksi minusta olisi järkevää, että sähkökirjasopimukset tehtäisiin määräaikaisiksi.

Tyystin käsittelemättä jäivät kiintoisimmat asiat niin kuin estetiikka, kirjailijan ja lukijan suora suhde ynnä muut. Niistäkin voivat minua asiantuntevammat ja paremmin kirjabisnekseen perehtyneet jättää kommentin kommenttikenttään.

Mainokset
Kategoria(t): kustannusbisnes. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s