Liian halpoja kirjoja

Luen lehtien yleisönosastot tarkkaan. Koska en muista viime aikoina kenenkään valittaneen liian edullisista kuluttajahinnoista, tarjoan oman kontribuutioni aiheesta.

Ostin hetki sitten Koskikeskuksen läpi kulkiessani laadukkaaksi arvioidun amerikkalaisen nykykirjailijan romaanin suomennoksen yhdellä eurolla.

Se on liian halpa hinta.

Ei tietenkään minulle, vaan kirjaekosysteemin kannalta. Jos meidät kirjojen vähittäisostajat koulutetaan tällaisiin hintoihin, kuka haluaa maksaa kirjasta kolmekymppiä? Pokkareiden massamyynnit ovat jo totuttaneet siihen, että vaikkapa kolme Keltaisen kirjaston teosta saa Keltaisena pokkarina kympillä, erikoisaikakauslehden hinnalla.

Kirjanmyyjällä on tähän hyvät vasta-argumentit: Ostaja haluaa juuri jonkin tietyn teoksen, ei mitä tahansa kirjaa. Eurolla myytävä kirja on lisämyyntiä sellaiselle ostajalle, joka ei ole ostanut kirjaa aiemmin täydellä eikä maltillisesti alennetulla hinnalla. Pokkaritarjoukset lisäävät kirjojen kokonaismyyntiä – kannattaa ennemmin ottaa asiakkaalta kymppi kolmesta kuin viisi euroa yhdestä kirjasta. Parempi myydä eurolla ulos kuin makuloida teos.

Kaikki argumentit ovat päteviä, vaikka niihin voi yrittää pyristellä vastaan yhtä lailla perustellusti. Vaikka euron kirja on ostajalleen taatusti heräteostos, se luultavasti siirtyy lukujonoon ja blokkaa myöhemmin jonkin toisen kirjan ostamisen. Eikä ostaja aina etsi juuri jotakin tiettyä kirjaa vaan vaikkapa lahjaksi jotain sellaista, mistä lahjansaajan voisi kuvitella pitävän. Tänäänkin saman euron kirjapöydän äärellä pyöri kanssani nuori pariskunta, joka valitsi kirjoista Jampalle sopivinta. Jos euron pöytää ei olisi ollut, he olisivat ostaneet kympin pöydästä. Kohtuuhintaan siitäkin.

***

Olen kirjanostajana poikkeustapaus. Saan valtaosan lukemistani kirjoista ilmaiseksi ja minulle maksetaan rahaa siitä, että tiivistän niistä lyhyen kirjallisen mielipiteen. Tästä syystä hankin vain ani harvoin uutuuksia kirjakaupasta.

Lisäksi kotona on metreittäin vielä lukemattomia kirjoja. Niiden jatkoksi tuo tänäänkin ostamani teos menee, työhuoneen hyllyyn selailtavaksi. Siinä onkin yksi ellei tärkein syyni kirjanostoon: tarvitsen teoksia, joita voin selailla ja joista saan impressioita tarpeen tullen oman kirjoitustyön tueksi.

Ei-akuuttiin ja ei-pakottavaan tarpeeseen hinnan tulee olla edullinen. Muuten en ostaisi. Joitakin kirjoja tarkkailen ja odotan, ja aika usein antikvariaateissa ja erilaisissa alennusmyynneissä sattuu eteen jokin sellainen kirja, josta olen kiinnostunut.

Tuosta tämänpäiväisestä kirjasta olisin maksanut tällä hetkellä ehkä viisi euroa. Kolmella olisin varmasti mennyt kassalle. Varmasti monista syistä kirjakauppias tyytyi yhteen.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuka on tehnyt tuolla kirjalla tappiota, missä vaiheessa ja miksi. Lisäksi olisi kiinnostavaa tietää, keskustellaanko kirjakauppiaiden ja kustantajien toimialapäivillä hintamielikuvasta. Luulisi kirjan hinnan olevan koko toimialan olemassaolon edellytys, onhan kirjaketjun eri lenkien liiketaloudellinen kannattavuus perusta sille, että jatkossakin voidaan julkaista ja myydä hienoja teoksia. Myös niitä, jotka tuottavat kustantajalleen tappiota, vaikka niitä myisi millä hinnalla hyvänsä.

Kuinka halvalla kirjoja saa myydä?

P.S. Tämän vuoden halvimmat kirjat olen ostanut Kirjatorilta 20 sentillä kappale. Ne olivat omia kirjojani, joita kustantaja oli tarjonnut minulle vähän aiemmin 15-kertaiseen hintaan.

Advertisements
Kategoria(t): kustannusbisnes. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s