Proosan preesens

Otavan syyskauden avajaiset ovat olleet minulle monena vuotena syksyn alkamisen merkki – vuosituhannen alussa parina vuotena taisin ajaa ruokottoman kesäpartani Otavan juhlien aamuna korostamaan päivän rajapyykkimerkitystä.

En ole käynyt juhlissa moneen vuoteen, mutta onneksi ennätin torstaina pistäytyä Uudenmaankadun sisäpihalla kesken elokuun Arvopaperin taittodeadlinen. Samalla pyörähdin Otavan kirjakaupassa, joka on uudistettu varsin komeaksi (enkä sano tätä vain siksi, että juttelin ruokalautasen ääressä sen suunnitelleen arkkitehdin kanssa).

Menin kauppaan syystä: halusin Kristina Carlsonin omistuskirjoituksen William N. Päiväkirja -romaaniin. Oli hauska huomata, että sain Kirjailijaliiton alennuksen ja itse asiassa vähän enemmänkin naamavipillä. Vaikka kustantamoissa muu väki vaihtuu tiuhasti, sentään kirjakauppojen henkilökunta pysyy – terveisiä samalla Harrille Tammen kirjakauppaan.

Kävin torstaina myös WSOY:n kirjakaupassa Bulevardin kivijalassa. Juhlistin kustannussopimuksen allekirjoittamista noutamalla neljä lukematonta Jo Nesbøn pokkaria omaan käyttöön mahdollisten tulevien lomamatkojen lukemiseksi. Erottaja oli kaupassa hienosti esillä. Näytti komealta. Moni teoshan uppoaa yhdeksi näytevarastokappaleeksi kirjakaupan seinää kiertävälle hyllylle, minun kirjani yleensä Virpi Hämeen-Anttilan ja Anna-Leena Härkösen väliin.

***

Viikon aikana tiedotusvälineet ovat ennakkoaavistelleet syksyn kirjojen teemoja. Talous on noussut esiin yhtenä aihepiirinä, jota käsittelee tänä sesonkina poikkeuksellisen monta teosta, lähinnä romaania. Erottaja on tämän ansiosta saanut viikon aikana mukavasti näkyvyyttä ja kuuluvuutta, onhan se leimallisesti finanssiromaani.

Ylen Jussi Mankkinen kysyi, mistä talousaihepiirin vahva osuus voisi johtua. Minusta selitys on yksinkertainen: talous on olennainen osa ihmisten elämää, ja kirjailijat kirjoittavat ihmisten elämästä, ihmisistä, elämästä.

Miksi nyt?

Syksyllä 2008 kansainvälinen finanssikriisi vyöryi eteisen kynnysmatolle, aamupalapöytiin, autoradioon. Pääomamarkkinoiden riuhdonta heijastui nopeasti reaalitalouteen. Lehdissä spekuloitiin työpaikkojen leikkaamisista, asuntojen hinnoista ja korkojen muutoksista. Varainhoitajat kävivät lausumassa arvauksensa pörssikurssien tulevasta suunnasta.

Poikkeuksellinen aika sai aikaan poikkeuksellisia ilmiöitä. Kuluu aikaa, ennen kuin ne sulattaa ja ymmärtää, mitä on tapahtunut. Romaani ei ole uutiskommentti. Jos olisi, se olisi uutiskommentti eikä romaani. Eikä romaani ole uutiskertaus, ei analyysi eikä raportti vaan väläys maailmasta.

Väläyksen hahmottaminen vie helposti vuoden.

Niin minulla. Ryhdyin kirjoittamaan Erottajaa suunnilleen vuosi finanssikriisin pahimpien vaiheiden jälkeen. Pahimmilla vaiheilla tarkoitan tunnelmaa, en pörssikursseja. Pörssikurssit laskivat pahimman katastrofimielialan jälkeen vielä jonkin aikaa.

Romaanin kirjoittamiseen kuluu aikaa. Kaksi vuotta on kohtuullinen tahti, ainakin, jos joutuu opettelemaan uuden kerronnan tavan.

Vuosi ihmettelyä ilman tietokonetta, kaksi vuotta ihmettelyä näppäimistön ääressä. Siksi kolme vuotta on luonteva aika proosan preesensiksi.

***

Viikon aikana tullut julkisuus on ollut hämmentävää. Jos en olisi ollut osa kustannusmaailmaa ja sen päättömyyksiä yli kymmenen vuoden ajan ja jos en tuntisi median toimintatapoja ja niihin vaikuttavaa sattumanvaraisuutta, Helsingin Sanomien, Ylen television ja radion, Aamulehden ja Talouselämän samalla viikolla kohdistama huomio olisi sekoittanut pääni vielä pahemmin.

Ensimmäisiä lukijakommenttejakin on alkanut kuulua. Minulle niistä kantautuvat vain positiiviset, joten niistä ei juuri voi päätellä mitään.

Otavan pihajuhlissa eräs tuttavani nykäisi minua hihasta ja kertoi käyneensä juuri Nordean suurasiakkaita sijoitusasioissa palvelevassa yksikössä Rautatalossa.

”Siellä oli joka jätkällä sun kirja pöydällä. Miks markkinoilla ei tapahdu mitään? No eihän ne käy kauppaa, kun ne lukee Erottajaa.”

Samana päivänä Helsingin pörssi laski kuusi prosenttia. Olisi siis ilmeisesti pitänyt kirjoittaa pitempi kirja.

***

Linkkejä:

Televisiouutisten juttu Talouden myllerrys kiehtoo kirjailijoita: http://areena.yle.fi/video/1313604801148
Antti Järven artikkeli Finanssieliitti elää talouskriiseistä Helsingin Sanomissa: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Finanssieliitti+el%C3%A4%C3%A4+talouskriiseist%C3%A4/HS20110816SI1KU028hh
Juhana Rossin arvostelu Raadonsyöjät kyttäävät toisiaan Helsingin Sanomissa: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Raadonsy%C3%B6j%C3%A4t+kytt%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t+toisiaan/HS20110816SI1KU028he
Henrik Muukkosen arvostelu Tämä viihde on julmaa Talouselämässä: http://www.talouselama.fi/kirjat/tama+viihde+on+julmaa/a669928?s=r&wtm=talouselama/-19082011 

Advertisements
Kategoria(t): Erottaja, kustannusbisnes, WSOY. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Proosan preesens

  1. Jaahas, Talouselämä (luin juuri printtilehden) vertaa Ilkka Remekseen ja juuri niillä alueilla, millä ilmeisesti oli tarkoituskin. Hyvähän se.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s