Kirjavuoren lakikohta

Helsingin kirjamessut kääntävät kellon syksystä talveen. Aivan konkreettisesti. Useampi kuin yksi kirjaihminen on värjötellyt sunnuntaiaamuna yhdeksältä talviaikaa räntäsateessa Helsingin messukeskuksen ovien edessä ja nykinyt niitä turhaan. Kun on viettänyt kolme päivää messuhälinässä, aivot eivät enää ota vastaan sellaisia vähäpätöisiä impulsseja, jotka viestivät kellojen kääntämisestä lokakuun viimeisen viikonlopun lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Majapaikakseni vakiintunut Pasilan Holiday Inn tiedottaa normaaliaikaan siirtymisestä hisseihin sijoitetuilla lappusilla. Ja onhan sitä vuosikymmenessä jotain oppinut. Ainakin sen, että kirjamessusunnuntaina ennättää käydä lenkillä ja että hotellin saunan aikalukko ei ymmärrä ajan vaihtumista.

Helsingin kirjamessut eivät ole kirjavuoden huipentuma vaan kokoontumisajot. Ne ovat avoimen kaupallinen mutta poikkeuksellisen tasapuolinen tapahtuma. Kirjamessuilla pääsee ääneen, esille ja lukijoiden tavattavaksi suuri joukko kirjailijoita, jotka eivät paistattele naistenlehtien värikuvahaastatteluissa.

Toki messuillakin näkyy kirjallisuuden polarisaatio. Olen ollut vetämässä signeeraustilaisuutta, joka kesti toista tuntia ja jonka välillä toinen signeeraajista kävi haastateltavana viereisellä messuosastolla. Suureen osaan signeeraustilaisuuksista ei kuitenkaan tule ketään ulkopuolista.

Kirjamessut ovat käännekohta syksystä jouluun, sillä messuihin mennessä on ilmestynyt käytännössä koko vuoden kirjasato. Messuilta taas alkaa kustantamoiden ja kirjakaupan kannalta selvästi tärkein sesonki. Siksi lokakuun loppu ei ole kirjavuoden lakikohta vaan kirjavuoren korkein pino. Kahden seuraavan kuukauden aikana kirjavuori tasoittuu kustantamoiden ja kirjakauppojen varastoista (tai palvelimilta) kotihyllyihin (ja lukulaitteisiin).

***

Tänä vuonna kirjamessut ovat minulle erilaiset kuin ennen. Aivan Helsingin messujen alusta olen tehnyt kirjailijahaastatteluja Tammelle. Useat viime vuodet olen isännöinyt Tammen messuosastoa, mikä tarkoittaa, että olen viettänyt messuhallin ensimmäisellä osastolla lähes koko messujen aukioloajan, 34 tuntia neljässä päivässä, ja haastatellut lyhyesti kymmenittäin kirjailijoita.

Se on ollut rankkaa mutta myös innostavaa työtä. Rankkaa siksi, että työolot messukeskuksen kuumuudessa, hälyssä ja kuivassa ilmanalassa eivät ole ihanteellisesti. Innostavaa siksi, että työssä on päässyt tapaamaan suurta joukkoa kirjailijoita.

Kirjailijan työ on yksinäistä, ja minä varsinkin olen huono pitämään kontaktia kollegoihin. En käy kirjallisuustapahtumissa, sillä mieluummin luen kirjaa yksin kotona. Messuilla kirjailijakollegoita ja muita alan ihmisiä – työkavereita – näkee sattumalta ja suunnittelematta. Harvoin messuhallin käytävillä ennättää jutella mitään järin syvällistä, mutta jotain kuitenkin.

Pidän messuista paljon siksi, että tapaan siellä ystäviä ja lukijoita, joita en muuten tapaisi.

***

Syksyn alkaessa ajattelin, että tänä vuonna nautiskelen messuista messuturistina. Vaan olisihan siitä tullut vieroitusoireita. Niinpä ei ollut vaikea vastata myöntävästi, kun Elisa Kirjan Anne Mäkijärvi pyysi tekemään kirjailijahaastatteluja Elisa Kirjan messuosastolle. Samalla höykällä olen tänä syksynä lukenut ensimmäiset sähkökirjat – siitä luultavasti lisää myöhemmin.

Elisa Kirjan ständillä minä ja Tuomas Enbuske jututamme neljän päivän aikana pariakymmentä kirjailijaa. Haastatteluissa aion kysellä kirjailijoilta paitsi heidän uusimmista kirjoistaan myös siitä, millaisia e-kirjanlukijoita he ovat ja kuinka he suhtautuvat e- ja äänikirjoihin. Entä kuinka uudet lukemisen muodot vaikuttavat kirjoittamiseen, vai vaikuttavatko? Historiaa katsomalla näyttää siltä, että kertomisen tilanne (lukutilanne) on ohjannut kirjallisuuden kehitystä: leirinuotio suosii anekdoottimaista esitystapaa, porvarillinen romaani sallii tuhatsivuisuuden ja viidenkymmenen sivun kappaleet. Lupaan kysyä myös siitä, millä tavoin kirjailijat kirjoittavat ja onko (tieto)tekniikan kehittyminen vaikuttanut heidän kirjoittamistottumuksiinsa.

Haastattelen Elisan osastolla torstaina Harri Nykästä erikseen ja joukkoa Crime Time -dekkarikustantamon kirjailijoita yhdessä, perjantaina Miika Nousiaista ja Heikki Valkamaa, lauantaina Katja Kettua, Pertti Jarlaa ja Tuomas Kyröä ja sunnuntaina Kari Hotakaista ja Matti Rönkää. Haastateltavan roolissa kapuan lavoille seuraavasti:

to 27.10. klo 13.00 Ylen osasto (haast. Nadja Nowak ja Seppo Puttonen)
la 29.10. klo 14.00 Elisa Kirjan osasto (haast. Tuomas Enbuske)
la 29.10. klo 15.00 Eino Leino -lava (haast. Esa Silander)
la 29.10. klo 15.30 WSOY:n osasto (haast. Esa Silander)
la 29.10. klo 16.00 Takauma-lava (haast. Markku Kaskela)

Neljä ensimmäistä haastattelua käsittelevät lähinnä Erottajaa, joka muuten pitäisi ilmestyä ladattavana mp3-äänikirjana vielä tämän päivän aikana Elisa Kirjan kauppaan. Lauantaina kello kuusitoista Markku Kaskelan haastattelun aihe on ”Näistä kirjoista en luovu”.

Tervetuloa kuuntelemaan ja juttelemaan! Sitä varten messuilla ollaan.

Mainokset
Kategoria(t): Erottaja, kustannusbisnes, Tammi, WSOY. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s