! vai …?

Romaani loppuu isoon välimerkkiin, yleensä pisteeseen. Piste sulkee ja kertoo lukijalle: nyt se on päättynyt, kiitos seurasta, ole hyvä ja siirry seuraavaan.

Romaani ei kuitenkaan lopu viimeisen virkkeen viimeisen lauseen viimeisen sanan viimeistä kirjainta seuraavaan välimerkkiin. Siihen loppuu vain romaanin teksti.

***

Piste merkitsee väitelausetta. Jos romaani on väitelause, se on suoraa viestintää, jossa kirjailija välittää tietoaineksen tai näkemyksen lukijalle. Uutinen tai lehtiartikkeli päättyy pisteeseen.

Tuntuisi kovin köpsöltä lukea saati kirjoittaa romaania, joka on tiivistettävissä väitelauseeksi. Jos niin olisi, kirjailijan kannattaisi ennemmin kirjoittaa muutaman kymmenen merkin mittainen tiivistysvirke eikä jaaritella satojentuhansien merkkien mittaista kirjaa. Niin säästyisi paitsi metsää myös aikaa niin lukijalta kuin kirjailijalta itseltään.

Yhtä lailla vieraalta tuntuu se, että romaani esteettisenä kokonaisuutena jättäisi jälkeensä huutomerkin. Huutomerkki on niin kutsutun yhteiskunnallisen kirjallisuuden loppuvälimerkki: Nouse työläinen! Alas sortovalta! Huutomerkki haluaa muuttaa maailmaa.

Huutomerkkiromaanin sijaan kirjailijan olisi luontevampaa askarrella pamfletti tai piiskata kärjekkäällä kolumnilla. Romaani, jonka tehtävänä on kiljaista ja polkaista jalkaa, on hukkaan heitettyä työtä. Romaanin saattaa lukea muutama tuhat ihmistä. Jos haluaa vaikuttaa, kannattaa mesoa areenoilla, joilla saavuttaa suuremman kuulijakunnan. Keskimäärin kausi BB-talossa antaa paremman mahdollisuuden huutaa lujaa kuin kymmenen vuoden kirjailijantyö.

***

Pisteeseen tai huutomerkkiin päättyvä romaani luottaa kommunikaatioon: tekijä siellä viestittää lukijalle jotain. Viesti ei ehkä ole tiivistettävissä väite- tai iskulauseeksi, vaan viestiin kuuluu olennaisesti se, että sen kertomisessa käytetään apuna kaunokirjallisia killuttimia. Viestittäjä voi esimerkiksi haluta vedota järjen ohella tunteisiin.

Silti piste sulkee.

Sitä paitsi: miksi koskaan tyytyä yhteen, jos voi saada kolme?

Kolme pistettä jättää ajatuksen avoimeksi, ei lukitse tulkintaa. Kolmen pisteen kirja vihjaa ja vaatii. Se jää soimaan eikä päästä.

Siksi toivon, että omat kirjani päättyisivät kolmeen pisteeseen. Niiden perään voisi osua vielä kysymysmerkki.

Romaani ei nimittäin pääty siihen välimerkkiin, jonka kirjailija on kirjoittanut, joko näppäimistöllään tai mielessään, vaan siihen, johon lukija sen päättää.

Mainokset
Kategoria(t): estetiikka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s