Kustannustoimittajan tärkein sana

Ei.

Se on sana, johon kirja-alan perinnäisviisauden mukaan tiivistyy 99 prosenttia kustannuspäätöksistä.

Luku ei tietenkään pidä paikkaansa. Suomessa julkaistaan Suomen Kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan vuosittain 4500 kirjaa, mikä tarkoittaisi peukalosäännöllä 450 000 uutta käsikirjoitusta. Vaikka käsikirjoitukset kiertävät talosta taloon ja tulisivat hylätyiksi useita kertoja, päästäisiin komeaan sataantuhanteen käsikirjoitukseen vuodessa.

Kotimaista lyriikkaa, proosaa ja lasten- ja nuortenkirjallisuutta ilmestyy kuudensadan nimikkeen vuosivauhtia. Jos ne olisivat prosentti tarjotuista käsikirjoituksista, kustantamoissa pyörisi vuosittain 60 000 käsikirjoituspinkkaa. Jos kussakin olisi 200 liuskaa, se tarkoittaisi kahtatoista miljoonaa A4-arkkia. Ne painaisivat yli 50 000 kilogrammaa.

***

Meni matematiikka miten hyvänsä, kustannuspäätöksistä suuri osa on kielteisiä. Silti kustannustoimittajan tärkein sana ei ole ”ei” vaan ”entä?”. Entä-sanalla alkaa kysymys, joka johtaa muutokseen.

Kustannustoimittaja ei ole yrmyilmeinen portsari, joka hylkää ja hyväksyy bileisiin pääsijät. Ennemmin kustannustoimittaja on valmentaja, joka joutuu kaitsemaan vuorotunnein uimareita, maratonjuoksijoita ja kaukalopallojoukkuetta. Kirjailijan ja kustannustoimittajan pyrkimys on yhteinen niin kuin urheilijan ja valmentajan: mahdollisimman hyvä tulos, ura.

Siinä se.

Kustannustoimittajan ei tarvitse eikä pidä kirjoittaa käsikirjoitusta paremmaksi. Hänen ei edes tietää, miten siitä saisi paremman. Riittää, että hän osaa kysyä, sillä parhaimmillaan kysymys saa kirjailijan näkemään käsikirjoituksensa toisin kuin ennen.

Kysyminen voi olla myös kuvailua, ja entä-kysymyksen voi esittää myös joku muu kuin kustannustoimittaja.

Jos muita on. Itse en näytä käsikirjoitusta edes vaimolleni ennen kustannustoimittajaa.

***

Kirjailijan moraalinen ja yhteiskunnallinen velvollisuus on kirjoittaa mahdollisimman hyviä kirjoja. Velvoitteesta seuraa: kirjailijan on hankittava ympärilleen ihmiset, joiden kanssa hän pystyy parhaimpaansa.

Olen tehnyt kirjoja viidentoista kustannustoimittajan kanssa ja nähnyt erilaisia toimitustapoja. Vain kerran olen aktiivisesti vaihtanut kustannustoimittajaa, ja samalla vaihtui kustantamo.

Se oli surullista mutta välttämätöntä, sillä kirjailijan niin kuin urheilijan täytyy tietää, milloin on vaihdettava valmentajaa.

(Julkaistu Alma Median maakuntalehdissä 25.2.2012.)

Mainokset
Kategoria(t): kirjoittaminen, kustannusbisnes. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Kustannustoimittajan tärkein sana

  1. Minä olen miettinyt ihan samaa noista numeroista. Joskus liikkuu vielä paljon alhaisempia lukuja kuin 1 %, esim. 0,5 % tai 0,1 %, jolloin tosiaan käsikirjoituksia valmistuisi aivan älytön määrä, mitä on vaikea uskoa. Vaikka suurin osa julkaistavista kirjoistahan taitaa olla tietokirjoja, joita yleensä tarjotaan ideoina, ei valmiina kässäreinä, mutta silti.

  2. Olen ajatellut, että prosentit, kymmenykset, ovat symbolisia viittauksia, jotka kuvaavat esikoiskäsikirjoituksen julkaisutodennäköisyyttä, siis esikoiset / tarjotut esikoiskäsikirjoitukset -suhdetta, ja vieläpä kotimaisen kaunokirjallisuuden puolella.

  3. Jos isoon kustantamoon saapuu tuhannen käsikirjoitusta vuodessa, niin kymmenellä esikoisella voidaan puhua tuosta prosentin läpipääsymahdollisuudesta. Luvuissa unohdetaan usein kaikki muu, esimerkiksi se, miten moneen kustantamoon uusi yrittäjä käsikirjoituksensa lähettää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s