Mainoksia kirjoihin

Lehdenkustantajien tuloista merkittävä osa tulee mainostajilta, kaupallisilla televisiokanavilla ei muita rahoituslähteitä olekaan. Eikö kirjoissakin voisi olla mainoksia?

Ilmeisesti ajatus on tullut muidenkin kuin satunnaisten Facebook-keskustelijoiden mieleen, sillä joissain e-kirjojen kustannussopimuksissa on kuulemma mainosmyynnin mahdollistava pykälä. Eikä siinä mitään. Vaikka kirjallisuus ei ole liiketoimintaa, kustantaminen on, ja liiketoimintaan kuuluu, että yhtiön on tehtävä tulosta. Jos kustantamo on tappiollinen pitkään, se ei kustanna enää mitään.

Toimialan myllerryksessä on luontevaa etsiä uusia tulonlähteitä. Kustantamot tarvitsevat rahaa, jos ne haluavat kustantaa muutakin kuin kirjoja, jotka ennalta (muka) tiedetään bestsellereiksi. Taloudellinen selkänoja on riskinoton edellytys. Kustannusalalla riskinotto on usein synonyymi kulttuurityölle.

***

Standardoitu taskukirja on kulutustuotteena lähellä aikakauslehteä. Kolmen euron tarjouspokkarit ovat jo irtonumeroita edullisempia, molemmat tyypillisiä heräteostoksia omaan käyttöön.

Häiritsisikö lukijaa, jos pokkarin kansien sisäsivuilla olisi mainoksia? Jos hän mainoksen ansiosta saisi kirjansa vielä vähän halvemmalla. Tuskin.

Standardoitu taskukirja on kulutustuotteena lähellä aikakauslehteä.

Häiritsisikö kirjailijaa, jos hän saisikin kirjansa pokkaripainoksen myynnistä kolmekymmentä senttiä kymmenen sentin sijaan? Tuskin.

Siinä ongelma onkin. Jos mainos ei häiritse eli herätä huomiota, se on turha. Se, että kirjoissa ei ole mainoksia, ei johdu siitä, että kirjailijat tai kustantamot eivät niitä haluaisi. Syy on se, etteivät mainostajat halua mainostaa.

”Tänään juhlamokkaa kahdella eurolla” ei sovi alustalle, joka elää elinkaaren lyhenemisestään huolimatta kuitenkin kuukausien ajan. Kirjan jänne on pidempi kuin mainoskampanjan pinna.

***

Kirjoihin voisivat sopia sponsorimainokset, jotka hiljaisuudellaan julistavat mainostajansa kulttuuritahtoa. Yritykselle se olisi henkisesti samanlaista rahankäyttöä kuin firman nimen painaminen junioripalloilijan paitaan. Tällöin mainokset eivät välttämättä edes päätyisi eniten myytyihin kirjoihin vaan niihin teoksiin, joista sponsori katsoisi saavansa eniten kulttuurigoodwillia.

Erikoismainosten rahapuro ei ratkaisisi kirjabisneksen ongelmia. Suuri osa mainosrahasta sujahtaisi ilmoitusmyyjien taskuihin. Ei niinkään kustantajan, tuskin ainakaan kirjailijan.

Häslinkiä mainosmyyntihankkeet joka tapauksessa aiheuttaisivat. Se on synonyymi palavereille, joissa kuluva aika on poissa oikean työn tekemisestä.

(Ilmestynyt Alma Median maakuntalehdissä 31.3.2012.)

Mainokset
Kategoria(t): kustannusbisnes. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s