Onko aataminomena erikeeperiä?

Onko aataminomena maneeri, symboli vai erikeeperiä? Vai sittenkin poetiikalle tunnusomainen piirre?

Kysymys on akateeminen tai mielipuolinen. Aataminomena on aataminomena, eikä se ainakaan erikeeperiä ole.

Editoin parhaillaan syksyllä ilmestyvää romaaniani Kolmikulmaa. Käsikirjoituksessa on tällä hetkellä reilut 75 000 sanaa. Sana ”aataminomena” esiintyy kolme kertaa. Absoluuttisesti se ei ole paljon, mutta aataminomenan frekvenssi yleissuomessa on taatusti pienempi kuin 1/25 000.

***

Eteläeurooppalaisen oppositiojohtajan aataminomena liikkuu kaksi kertaa, kun hän juo pullovettä ollessaan kaapattuna. Varainhoidon markkinamies tekee töitä pikkutunneille aataminomenaa säästelemättä.

Lukijalle saattaa tulla sama tunne kuin minulle lukiessani käsikirjoitusta ensimmäistä kertaa kokonaisuutena: taas aataminomena! Eikö kirjailija osaa kuvata nielemistä muuten? Miksi kirjailijan ylipäätään pitää kuvata sitä naurettavuuksiin asti? Eikö kirjailija ole huomannut, että hän käytti samaa sanaa jo x-kymmentä sivua aiemmin?

Luultavasti lukija ajattelee juuri näin, koska Kolmikulma on genreltään trilleri. Trillereiltä ei odoteta järin suuria kaunokirjallisia keinoja tai sellaista sanankäyttöä kuin niin kutsutulta vakavammalta kaunokirjallisuudelta. Jos tekstissä jokin poikkeaa läpinäkyvästä kerronnasta, sitä pidetään virheenä.

***

Kun kirjoitin viime syksynä ilmestyneeseen romaaniini muutaman lyhyen gladiaattorikuvauksen laajentamaan teoksen teemoja, pari kriitikkoa moitti niitä tekotaiteellisiksi ja tarkoitti, etteivät sellaiset kuulu genreen. Odotuksista poikkeaminen oli heistä huono ratkaisu.

Ymmärrän heitä, mutta olen eri mieltä. Taide saa yllättää ja leikkiä.

Olen aivan varma, että jotkut lukijat ihmettelevät Kolmikulman henkilöiden muutamassa kohdassa normaalikielestä aavistuksen poikkeavaa vuoropuhelua. Syy on se, että henkilöt replikoivat Juice Leskisen kappaleiden Mies joka rakastaa itseään ja Mimosan hipiä säkeillä.

Nuo kohdat eivät ole virheitäni, mutta esteettisestä onnistumisesta saa tietenkin olla sitä mieltä kuin haluaa.

Aataminomenat jätin paikalleen, sillä asiaa harkittuani totesin, että ne yhdistävät toisiinsa kaksi henkilöä. Romaanihenkilöt, vaikka kuinka erilaiset, ovat samaa biologista lajia. Romaanin kolmella keskushenkilöllä on myös muita yhdistäviä ja erottavia piirteitä – sellaisia, jotka olen rakentanut tietoisemmin kuin aataminomenat.

Advertisements
Kategoria(t): estetiikka, Kolmikulma, kritiikki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s