Barcelona!

Jos haluaisin tuhlata rahaa jossain kaupungissa, se olisi varmaankin Barcelona. Kaupunki tarjoaa muttei tyrkytä houkutuksia, huokuu vaurautta ja on samalla välimerellisen rento. Keskikaupungilla varvassandaalit ovat sopivat jalkineet, ja samalla ympärillä on vuosisatoja nähneitä rakennuksia, siellä täällä Gaudín veistoksellisia taloja. Kulttuurin harrastajalle riittää picassoja ja muita, lenkkeilijälle nousuja ja rantalomailijalle biitsi.

Ediciones B on barcelonalainen kustantaja, joten kolmipäiväiseen turneeseeni kuuluu luontevasti visiitti Katalonian pääkaupungissa. Pääsin haastattelujen lisäksi tapaamaan kustannustoimittajani ja pikaisesti myös kustannusjohtajan. Lounaalla kustannustoimittajani ja tämänpäiväisen tulkkini kanssa vaihdoimme kokemuksia suomalaisten ja espanjalaisten kirjamarkkinoiden eroista ja yhtäläisyyksistä.

Päivälle oli sovittu kolme haastattelua. Kolmas tosin siirtyi ja blokkasi oman vapaa-aikani varsin lyhyeksi, joten enpä paljon ennättänyt katsoa kaupunkia. Onneksi olen suorittanut Barcelonan must see -oppimäärän edellisellä reissullani kaksitoista vuotta sitten. La Sagrada Familiaa voin käydä katsomassa, jahka se on valmis.

Eilisiltana kävelin tämänkin päivän edestä, sillä Madridin-junan pääteasema oli Barcelona Sants, ei Plaza de Catalunya niin kuin minut matkaan lähettänyt kustantamon edustaja luuli. ”Se on viiden minuutin kävelymatkan päässä. Et voi eksyä!” hän sanoi, ja kun kerran noin helppoa oli, mikäpä siinä.

En eksynytkään, mutta matkaan meni aikaa viiden sijaan 55 minuuttia. Aloitin kadun talonnumerosta 337 ja päädyin 649:ään. Joku olisi ehkä tullut ajatelleeksi melkein ovelta ovelle ajavaa metroa aiemmin, mutta siinä vaiheessa kun ajatus tuli mieleeni, oltiin jo 500:ssa, matkasta takana yli puolet.

Pidempäänkin olisin voinut joutua kävelemään. Gran Via de les Corts on Espanjan pisin katu, yli 13-kilometrinen.

***

Päivän haastattelut sujuivat totutusti. Kolmesta ainakin kaksi oli lukenut kirjan. Pidän suhdelukua varsin hyvänä. Kysymykset liittyivät paitsi kirjaan myös eurokriisiin, ja yleensä eniten puhuttiin juuri eurokriisistä. Siitä minäkin toimittajana olisin kiinnostunut. Variaatiota eilisiin päiviin verrattuna toi Vesa Puttosen Aamulehdelle antama haastattelu, jonka referaatin luin aamiaispöydässä.

El Periódicon valokuvaaja, ehkä 25-vuotias nainen, oli nähnyt vaivaa ja ottanut rekvisiitaksi kolme pikaria ja kahden euron kolikon (ironisesti saksalaisen). Hän pyysi minua olemaan tekevinäni huijaustemppua, jota näkee kadunkulmissa siellä sun täällä (erityisen paljon sitä tuntui olevan Berliinissä Palast der Republikin vierellä, ja pikarit nähdessäni mieleeni nousi heti ”eins, zwe, drei”, jota saksalaishuijarit huutelivat Tasavallan palatsin ja tuomiokirkon viereisellä sillalla).

Valokuvaaja oli pukeutunut kaupunkimuodin mukaisesti farkkuihin, joiden taskut työntyivät ulos lahkeista. Tai siis siitä, missä shortseissa yleensä on lahkeet.

”Mihin haluat minun katsovan?” varmistin ennen kuvausta.

”Kameraan.”

***

La Vanguardian haastattelija varmisti tulonsa eilen ja muutti aikataulua tänään aamupäivällä. Odotettuani häntä parikymmentä minuuttia hotellin aulassa (haastattelu tehtiin poikkeuksellisesti ilman kustantamon henkilökuntaa tai tulkkia) aloin jo epäillä, tuleeko haastattelija ollenkaan. Tuli, ja oli valmistautunut hyvin, lukenut kirjan ja poiminut sieltä sitaatteja.

Kysymyksistä ja tiedon tasosta päättelin, että hän on taloustoimittaja, mutta kun hän lopuksi antoi korttinsa, paljastui, että hän on kulttuuriosaston miehiä. Mainittuani hänelle hänen poikkeuksellisen hyvistä taloustiedoista, hän kertoi opiskelleensa taloustiedettä. Ehkä kirjallisuustiedettä opiskelleen pörssitoimittajan pitäisi vaihtaa hommia hänen kanssaan.

La Vanguardian haastattelija oli kolmestatoista jututtajastani toinen, joka kertoi käyneensä Suomessa. Ei sentään Tampereella niin kuin El Tiempon toimittaja, vaan Savonlinnassa, oopperajuhlilla.

***

Bongasin netistä pari aiempina päivinä tehtyä haastattelua. Onneksi en osaa lukea niitä.

El Confidencial (jonka jutussa olevan kuvan olen linkannut tämän postaukseni kuvaksi): http://www.elconfidencial.com/alma-corazon-vida/2012/07/04/sabian-que-nos-llevaban-a-la-catastrofe-pero-les-daba-igual-querian-ganar-mas-dinero-101280/

Cultura Corriente: http://culturacorriente.com.ar/karo-hamalainen-la-literatura-no-puede-mentir-tanto-como-los-articulos-de-prensa/

20 minutos: http://www.20minutos.es/noticia/1529723/0/novela-finlandesa/KaroHamalainen/caida-lehman-brothers/

Advertisements
Kategoria(t): Erottaja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Barcelona!

  1. Vera Vala sanoo:

    Mahtava tuo toisen artikkelilinkin otsikko 😀 !”Kirjallisuus ei voi valehdella yhtä paljon kuin lehtikirjoitukset” 😀

  2. Mutta entä jos noin lukee lehtikirjoituksessa…?

  3. Hanna-Riikka sanoo:

    Lue google-kääntäjällä, juttuihin tulee taatusti mielenkiintoisia uusia ulottuvuuksia…

  4. Luotan siihen, että kommenttieni omituisuus johtuu Google-kääntäjän jostain ”tee typeräksi” -plug-inista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s