”Entä kuinka Espanjan pankkikriisi ratkaistaan?”
Olin viime viikolla tapaamassa espanjalaisia tiedotusvälineitä Erottaja-romaanini espanjankielisen käännöksen ilmestyttyä. Espanjan pankkien tukemiseksi oli juuri laadittu sadan miljardin vippipaketti, ja sen jälkeen Suomi ja Hollanti olivat osoittaneet – monien espanjalaisten mielestä – käsittämätöntä joustamattomuutta Espanjan tukemisessa. Samaan aikaan Madridissa omaa kirjaansa esitteli elvytysapostoli, amerikkalaisprofessori Paul Krugman.
Kun tuollaisessa tilanteessa maahan saapuu suomalaiskirjailija, joka on kirjoittanut finanssimaailmaan sijoittuvan romaanin, toimittajan ei ole vaikea keksiä, mitä kysyy. Siis: Miksi Suomi on niin tiukka Espanjalle? Mitä mieltä kirjailija on Suomen linjasta?
***
Kirjailijuus on siitä mielenkiintoinen toimi, että se pätevöittää lausumaan kommentteja melkein mistä tahansa – ja melkein mistä tahansa kirjailijoilta kysytäänkin.
Parempi tietysti on kysyä kirjailijoilta kuin kirjoilta, sillä kirjallisuus ei ole parhaimmillaan vastauksien antajana. Kirjallisuus jaarittelee monisanaisesti, ei tiivisty iskevään otsikkomittaan. Kirjallisuus esittää vaihtoehtoja ja näyttää toisen näkökulman.
Kirjallisuus voi auttaa ymmärtämään mutta ei tee sitä noin vain, vaan lukijan täytyy itse osallistua, nähdä vaivaa. Sitä paitsi kirja vastaa jokaiselle hieman eri tavoin.
Romaani, novelli, runo, näytelmä on kätilö, joka auttaa lukijaa saamaan itsestään ulos uuden ajatuksen, oivalluksen, näkemyksen.
Se ei tarkoita, että lukeminen olisi yhtä ponnistelua ja parkua – parhaimmillaan kirjalliset opiaatit hurmaavat, aiheuttavat manian ja ainakin kirjan mittaisen riippuvuuden. Yksi kirjallisuuspuheen suurimpia väärinkäsityksiä on, että haastava kirja olisi vaikealukuinen tai että teoksen syvyys tarkoittaisi sitä, että lukija joutuisi puurtamaan sen parissa. Kirjallinen haastavuus ei ole lukijan ja kirjan veristä kaksintaistelua vaan ovelan kierteinen pallo, jonka poimiminen on nautinto.
***
Kirjallisuus on huono vastaamaan, sillä kirjallisuus ei vastaa vaan kysyy ja ehdottaa. Kirjallisuus näyttää ennemmin kuin selittää.
Kirja on savolaisen reittiohje, joka jättää lukijalle tulkinnan vapauden ja samalla vastuun. Lukija saa tehdä aivan mitä haluaa: kiäntyä oikeelle, kiäntyä vasemmalle tai jiähä möllöttämmään paekalleen.
(Julkaistu Alma Median maakuntalehdissä 14.7.2012, kuva linkkinä El Periódicosta, kuvaaja Anna Abella.)
Karon Kuvalehti 