Viisi dekkaria

Laadin pyynnöstä viiden suositeltavan dekkarin listan. Tässä valintani perusteluineen. Aika yllätyksetön, tylsä lista.

Nuorena luin dekkarien brittiläistä kultakautta. Ala-asteella aikuistenkirjoihin siirtyessäni telkkarista tuli, silloinkin, Sherlock Holmes -kertomusten filmatisointeja, joissa Holmesia esitti Jeremy Brett (niitähän on tullut paljon uusintoina koko ajan, viimeksi kai viime vuonna).

Varmaankin ensimmäinen ostamani aikuistenkirja oli lapsuudenkotini kanssa samassa korttelissa sijainneesta Heinikaisen antikvariaatista hankkimani Viihdeviikareiden kustantama viisi Holmes-tarinaa sisältävä kioskipokkarivalikoima Punatukkaisten säätiö ja muita kertomuksia (painettu 1981, suomentajaa ei kerrottu). Se on minulle se kirja niin kuin Irene Adler on Sherlock Holmesille se nainen (the woman), johon liittyviä tunnesiteitä on vaikea ylittää. Siitä huolimatta suosittelen yleispätevämmin:

1. Sir Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmes – kootut kertomukset. Suom. Jaakko Anhava. Teos 2010.

Agatha Christiellä on paljon höttöä, eikä hänen kerrontansa ole kovin kehuttavaa. Suomennoksen huonous saattaa pakottaa painamaan kirjan kannet kiinni parin virkkeen jälkeen. Mikään Christien sankareista ei yllä likikään Sherlock Holmesin veroiseksi.

Sen sijaan juonenkehittelijänä Christie on taitava. Hän on rikkonut vakiintuneita juonikonventioita – hänen luovuutensa keskittyi juuri juoneen. Roger Ackroydin murha, Idän pikajunan arvoitus, Esirippu… Valintani on kuitenkin yllätyksettömästi:

2. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut. Useita painoksia, useimmiten nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa. WSOY.

Tästä viisikosta Eikä yksikään pelastunut on ainut, jota en omista. Luin sen ensimmäisen ja ainoan kerran Mikkelin kaupunginkirjastosta lainaamanani pokkarina henkilöauton takapenkillä parikymmentä vuotta sitten. Elokuvana olen nähnyt amerikkalaisen version, jonka tarina poikkeaa kirjasta.

Lopuksi pohjoismainen kolmikko. Pohjoismainen rikoskirjallisuus on maailmalla käsite, ja syystäkin. En jaksa innostua Henning Mankellista, vaikka olen lukenut häneltä useita kirjoja ja käynyt katsomassa Ystadissa Wallanderin paikkoja. Liza Marklundkaan ei kiinnosta. Sen sijaan seuraavia kolmea suosittelen. Ensin Suomesta:

3. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä. Otava 1993.

Harjunpää ja rakkauden nälkä on mielestäni paras Harjunpää (kaikkia en ole lukenut). Aina muistetaan sanoa, kuinka Matti Yrjänä Joensuu teki dekkareista romaaneja. Se ei toki ole mitenkään ainutlaatuista. Rakkauden nälässä hänen taitonsa huipentui. Se on tummapiirteinen romaani rikoksesta. Pitää lisätä, että Joensuun arvostus suhteessa moneen muuhun kirjallisesti korkeatasoiseen tekijään on ylimitoitettua, ja siksi emmin valikoimastani kaikkein eniten Joensuun ottamista viisikkooni. Toisaalta valintaa puosi se, että päätin rajata elossa olevat suomalaiskirjailijat kollegiaalisuussyistä listani ulkopuolelle.

Toisenlaista väriä tarjoaa niin ikään rikollisuuden ja alamaailman kuvaaja, ruotsalainen Jens Lapidus, jonka teoksissa poliiseja ei juuri esiinny vaan fokus on rikollisissa ja pikkurikollisissa toimijoissa. Pidän Lapiduksen kielestä, jota hän käyttää monipuolisesti ja luo sillä taitavasti tunnelmaa, lyö rytmiä. Tylyyn tunnelmaan pääsee lukemalla muutaman valitun virkkeen. Materiaalin hallinnassa kirjailija ei ole parhaimmillaan, minkä vuoksi kirjoja on mukavampi selailla kuin lukea. Lapiduksen kolmesta Stockholm Noir -romaanista mielestäni paras on kerronallisesti toimivin kolmas osa:

4. Jens Lapidus: Luksuselämää. Suom. Jaana Nikula. Like 2011.

Heräsin Jo Nesbøhön kavereiden suosituksista huolimatta myöhässä, mutta olen kerännyt hyllyyn koko sarjan, jota lueskelen säännöstellysti. Harry Holeen on kirjojen edetessä tullut ylimaallisen sankarin piirteitä, ja hän muistuttaa Sherlock Holmesia alkoholiongelmineen (vrt. Holmesin huumeongelmat) ja sosiaalisine vaikeuksineen. Nesbøn taito on kerronnassa, ja arvostan romaaneissa erityisesti kerrontaa, sitä miten asiat tuodaan esiin. Olen kuullut, että parempaa on vielä lukematta, mutta tähän mennessä lukemistani nostan suosikikseni:

5. Jo Nesbø: Panssarisydän. Suom. Outi Menna. Johnny Kniga 2010.

Advertisements
Kategoria(t): lukeminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Viisi dekkaria

  1. Anni sanoo:

    Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut, James Patterson: Hämähäkin aika, Jason Goodwin: Janissaaripuu, Barbara Nadel: Belsassaarin tytär, Akif Pirinçci Felidae: Kuka murhasi kissan?

  2. Taina Aittomäki sanoo:

    Agatha Christie; Eikä yksikään pelastunut, Paul-Erik Haataja; Nuori, kaunis ja kuollut, Sara Paretsky; Veitsi kurkulla, Patricia Cornwell; Post Mortem, Karin Fossum; Rakas Poona.

  3. Erja sanoo:

    1. Agatha Christie: kaikki Poirot-jutut 2. Arnaldur Indirason: koko tuotanto 3. Vernon: Numeropeli
    4. Adler-Olsen: Vanki 5. Kepler: Hypnotisoija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s