Ei mitään merkitystä

”Adler pukeutuu farkkuihin, koska yleisin rikospaikoilta löytyvä kuitu on tummansininen puuvillakuitu. Ei Adler kuitenkaan aio rikospaikalle osua. (Tällaisten yksityiskohtien viljely muuten nyppi minua Hiltusen Sysipimeässäkin, jossa Lia valitsi huolella puuvillakäsineensä ostopaikkaa myöden, vaikka asialla ei ollut sen enempää merkitystä kokonaisuuden kannalta. Jos haulikko on seinällä, se pitää laukaista!)”

Näin kirjoittaa Kirsi kirjanurkassaan Kolmikulmasta. Hän jätti kirjan kesken syistä, jotka hän perustelee monipuolisesti blogimerkinnässään. Oikein hyvä että jätti. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonojen kirjojen kanssa. Tai kuten sijoittajat tietävät: katkaise tappiot ja anna voittojen juosta.

Kirsi jatkaa:

”Aika turhaa on kertoa, että kertakäyttömuki oli valkoinen tai että hotellin minibaarissa oli Coca-Colaa, Fantaa ja Lapin Kultaa ja mitä edellä mainituista henkilö nyt sitten valitsee ja mitä hän olisi voinut valita tai oli joskus aiemmin valinnut. Samaten pitkästyttävää oli seurata pienen kärpäsen hukuttautumista samppanjalasiin, olkoonkin vain sadan euron juomaa suoraan Ranskasta.”

***

Tietenkin olin surullinen, kun luin Kirsin teilauksen. Olin surullinen ennen muuta siksi, että blogimerkinnästä tajusin, että monen lukijan kirjallisuuskäsitys poikkeaa omastani noinkin merkittävästi. Kirjallisuus on osalle lukijoista yhtä kuin juoni, ja jos jokin ei suoraan edistä juonta, se on turhaa.

Juonikeskeinen lukeminen on yleistä. Kun teoksen käännösoikeuksia kaupataan, myyntimateriaaliin kuuluu juonireferaatti, synopsis. Mahtaisi olla hauskaa hommaa kaupata vaikkapa James Joycea juonireferaateilla.

Minusta juoni on lähinnä lupa kertoa, sillä minulle kirjallisuus on enimmäkseen muuta kuin juoni. Juoni on yksi romaanin komponenteista. Se on tärkeä – toisissa kirjoissa tärkeämpi kuin toisissa –, mutta ei läheskään kaikki, koko romaani.

Lukutapoja on erilaisia, ja jokainen lukija lukee juuri niin kuin haluaa. Niin minäkin teen.

***

Romaanissa millään ei ole mitään merkitystä, jos lukija ei anna sille merkitystä. Tässä mielessä kaunokirja on lukijan, ei tekijän aikaansaannos.

Jos lukija antaa merkityksen vain juonelle, hänen on parempi olla lukematta minun teoksiani – vetävämpiä juonia saa muualta (paitsi muista romaaneista myös vaikkapa synopsiksista tai Valittujen Palojen klassikkolyhennelmistä). Tämä on hyvä sanoa jo kuluttajavalistuksellisista syistä. On surkeaa, kun joutuu tuottamaan pettymyksiä lukijoille.

Aika vähällä ylipäätään on merkitystä. Suurin osa kirjoista on turhaa.

Mitä merkitystä sillä on, minkä värinen Buddenbrookien sohva on (valkoinen, ja sen Thomas Mann katsoo tarpeelliseksi kertoa Buddenbrookien aluksi, samoin sohvan suoralinjaisuuden, kullanvärisen leijonakoristeen ja vaaleankeltaisella kankaalla verhoillut pehmusteet), tai sillä, istuiko vai seisoiko Jeesus Vuorisaarnan aikana (istui, minkä Matteus paljastaa heti evankeliuminsa viidennen luvun aluksi)? Miksi Aleksis Kivi kertoo heti Seitsemän veljeksen ensimmäisellä sivulla, millainen peltojen alla oleva niitty (niittu) oli ennen kuin se ”joutui laitumeksi kylän karjalle”? Sehän on mennyttä. Miksi Kivi kuvailee eikä mene suoraan toimintaan, in medias res?

Kaunokirjallisuus on lähtökohtaisesti turhaa. Seitsemää veljestä ei oikeasti ollut olemassa. Ei Buddenbrookejakaan (vaikka romaania voi halutessaan lukea avainromaanina). Jos haluaa välttää turhaa, ei kannata lukea kirjoja. Kannattaa keskittyä merkitykselliseen, mitä se sitten onkin.

***

Sosiologit tietävät, että ihminen ilmentää olemustaan kulutustottumuksillaan. Sosiologit osaavat ilmaista edellisen lauseen teoreettisesti täsmällisemmin, ja he osaavat varmasti olla myös eri mieltä väitteen kanssa.

Ensimmäisessä aikuistenromaanissani Kuudes askel käsittelin ihmisten välistä etäisyyttä. Romaanissa on kaksi keskeistä linjaa: toisaalta kuudennen askeleen teoria (kuinka monen kädenpuristuksen päässä henkilö A on henkilöstä B), jonka tutkimus oli saanut vauhtia tietokoneiden kehittymisestä ja verkottuneen maailman teorioista, ja toisaalta kulutuskeskeinen henkilöryhmittely, joka pohjautuu markkinointitutkimukseen.

Jälkimmäisessä markkinoijien ajatuksena on, että jos henkilö käyttäytyy tavalla A (esimerkiksi juo Coca-Colaa), on todennäköistä, että hän käyttäytyy myös tavalla B (esimerkiksi ostaa Applen iPadin – nämä esimerkit ovat keksittyjä). Käytin pohjana Michael J. Weissin kirjaa The Clustered World – How we live, what we buy, and what it all means about who we are. Siinä yhdysvaltalaiset on jaettu kulutustottumustensa perusteella reiluun 60 klusteriin. Luokittelu oli epäilemättä vanhentunut jo silloin, kun Weiss teki sen pohjalta kirjan sen sijaan että olisi myynyt dataansa kovaan hintaan yritysten markkinointiosastoille. Se on ikään kuin Bourdieun äärikaupallista soveltamista.

Weissin hengenheimolaisille ei ole sama, juoko henkilö Coca-Colaa tai valitseeko hän minibaarista hiilihappolimonadin vai oluen. Ei ole minullekaan. Valinta paitsi profiloi henkilöä myös kuvaa hänen senhetkistä tilaansa: jännittyneenä ihminen saattaa valita eri juoman kuin rentoutuneena, tai eri juoman silloin, kun hän on tyytyväinen tai tyytymätön.

En kuvittele, että romaanini olisivat täynnä harkittuja sanoja ja lauseita, jotka avaisivat yhteyden tosiolevaan. Ei, lauseet ovat pääosin turhia, mutta minusta se kuuluu romaanikirjallisuuteen.

Minun romaanikäsityksessäni haulikko voi laueta myös vertauskuvallisesti. Tai romahtaa yhtäkkiä lattialle, paljastua leikkipyssyksi, puhjeta laulamaan.

(Artikkelin yläkuvana on Björn Landströmin kansi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen. Waltari sijoitti romaanihenkilönsä suuhun Saarnaaja-sitaatin: Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta.)

Advertisements
Kategoria(t): estetiikka, kirjoittaminen, Kolmikulma, kritiikki, lukeminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Ei mitään merkitystä

  1. Vera Vala sanoo:

    Rupesin miettimään, että kuinkakohan paljon lukukokemukseen vaikuttaa se, että kuuntelee äänikirjaa sen sijaan, että lukisi sanat itse paperilta. Mietin, koska en tiedä: auditiivisuuteni on aika lailla nollassa, enkä ole ala-asteen Nalle Puh -kuunnelman jälkeen kuunnellut äänikirjoja. Nalle Puh ja hunajapuu oli kyllä aika juonivetoinen.

    Lisäksi siitähän ei pääse yli eikä ympäri, että tietynlaista kirjaa varten tarvitaan tietynlainen mielentila. Jos tarttuu kirjaan nopeatempoista trilleriä odottaen ja sitten kirja osoittautuukin kuvailemmaksi, niin odotukset eivät sillä hetkellä kohtaa, vaikka toisena päivänä sama lukija olisi hyvinkin voinut nauttia viipyilevämmästä tekstistä.

    Itse olen yrittänyt korostaa alusta saakka esim. dekkarini viihtellisyyttä, mutta siltikin huomasin joidenkin tarttuneen siihen ihan erilaisin odotuksin. Ilmeisesti jo Italiaan sijoittaminen saa jotkut odottamaan Donna Leon -tyylistä yhteiskuntakriittisyyttä tai muuten vain vakavampaa otetta, vaikka esim. blogissani olin aina korostanut sanaa viihteellinen dekkarin yhteydessä. Ei tietysti voi aina olettaa, että kaikki lukijat ensin opiskelisivat blogista, että millainen dekkari sieltä on tulossa 😉

    Mutta itsekin olen huomannut, että tiettynä päivänä kesken jäänyt kirja saattaakin sitten imaista mukaan vaikka pari viikkoa myöhemmin. Hyvä esimerkki on Rikos ja rangaistus. Kun luin sitä ekaa kertaa, tuskailin ekat sata sivua läpi vain, koska kirja kuului lukion kursiin pakollisena. Teki mieli jättää kesken ja kysyä juonitiivitystä äidiltä. Viikko siinä vierähti ensimmäisiä sivuja tavatessa. Sitten mielentilani muuttui ja yhtäkkiä olin kirjan lumoissa ja myöhemmin olen lukenut sen useampaan otteeseen. Toisella lukukerralla kirja tuntui mahtavalta jo ihan alusta lähtien. Se on itse asiassa nykyään parhaimpien lukemieni kirjojen listan ykkönen. Lukukokemus on suhteellista, myös saman lukijan tarttuessa samaan kirjaan eri hetkinä.

  2. Kirsi Hietanen sanoo:

    Mukavaa, että otit tämän aiheen esille täällä blogissakin, kirjailijan FB-sivullasihan tästä jo keskusteltiin pikaisesti. Kirjoitin siis varsin railakkaasti omasta täysin subjektiivisesta äänikirjaversion kuunteluyrityksestäni teoksestasi Kolmikulma. Jätin kuuntelun kesken neljänneksen kohdalla, kun tapahtumia vasta oli varsin perusteellisesti pohjustettu. Minulta jäi kuulematta sekin, tulivatko Irene Adlerin farkut rikospaikalle vai eivät.

    Vera tuossa kommentissaan pohdiskelee kokemuksen erilaisuutta, jos kuuntelee eikä lue. Ne ovatkin erilaisia. Paljon sekä lukevana että äänikirjoja kuuntelevana tiedän aika hyvin, mitkä teokset ”kulkevat” myös äänikirjoina. Yleensä toimivat hyvin erilaiset jännärit ja viide, mutta olen kuunnellut paljon myös klassikoita, jotka ovat jo ennestään tuttuja. Mikään kovin vaikea ja liikaa keskittymistä vaativa ei aina toimi. Tässä odotukseni Kolmikulman kohdalla eivät toteutuneet. Odotin enemmän toimintaa, sitä juonta, onhan kyseessä trilleri, joka nimenomaan on toiminnantäyteistä juonipainotteista viihdettä genreltään, mikäli olen mitään ymmärtänyt. Aihepiiri, finanssimaailma, ei ole minulle kokonaan outoa ja vierasta, tiedän siitä sen verran kuin nyt omassa työssäni ja suomalaisena aikaansa seuraavana aikuisena varmaan on ihan hyvä tietää. Se vain ei kiehdo ja kiinnosta minua mitenkään erityisesti. Minusta trilleriä on turha verrata Buddenbrookeihin. Vertailu ei ole hedelmällinen. Buddenbrookeja lukiessaan lukijalla, ainakin minulla, on täysin erilaiset odotukset siitä, mitä teos tarjoaa. Sohvan värillä on merkitystä, kun kuvataan porvarisperheen olosuhteita 1800-luvun Saksassa. Adlerin housujen väri ei minua saanut koukuttumaan.

    Toteat tuolla kirjoituksessasi, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonojen kirjojen lukemiseen. Niin se on minustakin, mutta ei minulla ole pokkaa väittää, että Kolmikulma on huono kirja, vielä vähemmän, että sen kirjoittaja olisi huono kirjoittaja, ammattitaidoton kirjailija. Kolmikulma vain ei ole kirja, josta minä pidän. Monet muut varmasti pitävät, ja omaan blogikirjoitukseeni linkitinkin arvioita sellaisilta lukijoilta, jotka pitivät. Hyvä niin. Kirja löytää yleisönsä ihan varmasti.

    Sain aika pahasti lunta tupaan anonyymilta kommentoijalta, koska kirjoitin arvion kirjasta, jota en ole lukenut. En kirjoittanut. Kirjoitin siitä, miksi jätin kirjan kesken. Kävin myös dialogia Juhana Rossin arvion kanssa. Lisäksi toin esille näkemyksen, että kirjasta on toisaalla pidetty, mikä tuo mukavaa säpinää kirjakeskusteluun. Olisi armottoman tylsää, jos kaikki pitäisivät samoista kirjoista ja kehuisivat niitä toinen toisilleen.

    Kokeneena kirjailijana ja toimittajana osannet asettaa kirjoitukseni oikeaan raamiinsa. Se on yhden ihmisen kokemus, ei totuus kirjastasi. Jonkun kanssa kirjoitukseni kommentoinnista keskustellessani totesinkin, että Hämäläinen tuskin lakkaa kirjoittamasta, vaikka en hänen yhdestä kirjastaan pitänytkään. Enkä minä lukemasta ja siitä kirjoittamasta. Menestystä kirjailijanurallesi!

  3. Vera, olen aivan samaa mieltä lukutilannesidonnaisuudesta. Enkä minä osaisi kuunnella kirjaa, koska silloin joku muu määrää lukemisen rytmin kuin minä. Luen eri kirjoja eri vauhdeilla. Minulle sanat ovat erilaisia luettuna kuin kirjoitettuna. Tätä sivusin Literary Death Match -postauksessa. Onneksi myös äänikirjoille on käyttäjänsä, laajentaahan formaatti tapaa käyttää kirjoja.

    Kirsi, kuten Fb:ssä kirjoitin, minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa blogimerkinnästäsi (sen toki voin korjata, että Conrado Iliades ei ole presidentti vaan oppositiossa olevan puolueen puheenjohtaja ja entinen pääministeri; en edes tiedä, onko Helleniassa presidentti vai onko maa parlamentaarinen monarkia). Blogistasi käy hyvin selvästi ilmi, miksi et kuunnellut pidemmälle, ja omassa blogimerkinnässäni tuolla ylhäällä kiittelen monipuolisista perusteluista.

    Blogimerkintäsi oli hyvä myös siksi, että se muistutti taas siitä, kuinka eri tavoin ihmiset todellakin lukevat kirjoja. Toiset lukevat juonta, toiset arvostavat muita(kin) seikkoja. Toiset haluavat tulla yllätetyiksi, toiset haluavat saada sitä, mitä ovat odottaneet. Lukutapoja on monenlaisia.

  4. tammikuu44 sanoo:

    Jopa paljon lukevat ihmiset kiinnittävät huomion suurimmaksi osaksi kirjan juoneen. Jopa luovan kirjoittamisen kurssilla tapaa kirjoittajia, joille vasta kurssin aikana alkaa selvitä, mistä kirjoittamisessa itse asiassa on kyse; olen oppinut novelliharjoitukissa sen, kuinka tärkeä jokainen sana on, jokainen lause. Senkin olen huomannut kuinka vaikeaa meidän lukijoina on paneutua toisen ihmisen tekstiin ja lukea eläytyen ja tunteella. Saman havainnon voi tehdä missä tahansa kirjallisuuspiirissä: yleensä kirjaa pidetään huonona, jos hiukankin lukijana joutuu miettimään tai juoni ei ole selvä kuin pläkki. Kirjallisuuspiirit ovat kuitenkin valtavan hyviä, koska hyvän vetäjän avulla moni jaksaa kiinnostua kirjoista, joihin ei olisi uskonut koskaan tarttuvansa. Sitäpaitsi kaikille tekisi hyvää harjoitella joskus kirjoitamista jossain kirjoittajapiirissä.

    Hyviä kirjoittamishetkiä!

  5. ”Blogimerkintäsi oli hyvä myös siksi, että se muistutti taas siitä, kuinka eri tavoin ihmiset todellakin lukevat kirjoja.”

    Niin ja sama ihminen voi myös lukea eri kirjoja eri lailla. Tuskin Kirsin tarvitsee Valittuihin Paloihin siirtyä vain, koska ei tästä kirjasta tykännyt. 😉

    En ole itse ”Kolmikulmaa” lukenut (mutta näiden eriävien mielipiteiden vuoksi se on alkanut kiinnostaa!), mutta kyllähän kirjaa markkinoidaan finanssitrillerinä ja trillereissä juoni on usein keskiössä. Siksi lukija ehkä tähän kirjaan tartuessaan keskittyy ennen kaikkea siihen.

    Kirjat (onneksi!) harvoin istuvat täydellisesti tiettyihin markkinoita varten rakennettuihin kategorioihin. Ainakin itse olen monesti yllättynyt ryhtyessäni lukemaan kirjaa, jonka lajityypin olen luullut tietäväni. Joskus yllätys on positiivinen ja joskus negatiivinen, riippuen omista ennakkoluuloistani, elämäntilanteestani tai energiatasostani. Usein jopa sama ihminen voi lukea samaa kirjaa aivan eri tavoilla riippuen siitä missä tilanteessa kirjaa lukee!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s