Taloushämärä – Littfest-raportti

Vaasa on tilastojen mukaan aurinkotunneilla mitattuna Suomen aurinkoisin kaupunki. Kuluneena viikonloppuna aurinko ei näyttäytynyt, mutta eipä toisaalta sääennusteiden vastaisesti satanutkaan.

Auringottomuus sopi viikonloppuna järjestetyn Littfestin teemaan. Kirjallisuustapahtumassa sukellettiin hämärään, jonka festivaalin taiteellinen johtaja Marko Hautala oli kytkenyt muun muassa kääntämiseen ja talouteen. Lauantain paneelikeskusteluissa hapuiltiin hämärästä kohti valoa.

Kääntämisen hämärässä kääntäjät Janina Orlov, Jaana Kapari-Jatta ja Satu Hlinovsky kertoivat kääntäjän työstä. Jaana avasi työtapojaan perusteellisemmin vielä Iltahämärässä, Vaasan kaupunginkirjaston täydessä Draama-salissa järjestetyssä kolmituntisessa kirjallisuusmatineassa.

Kiinnostavaa oli kuulla kääntäjien arviot niistä töistä, joissa he ovat onnistuneet mielestään erityisen hyvin. Janina Orlov nosti esiin Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhurin ruotsinnoksen, Jaana Edgar Allan Poen koottujen teosten suomennoksen ja Satu Hlinovsky kiinnostavalta kuulostavan tarinan, jonka päähenkilö on synesteetikko.

***

Kolmen kääntäjänaisen jälkeen lavalle nousi roistokolmikko: nykyisin konsulttina toimiva pitkän linjan taloustoimittaja, suomalaismedian Nokia-uutisoinnista väitellyt Carl-Gustav Lindén, Kauppalehden vastaavaksi päätoimittajaksi aiemmin tällä viikolla nimitetty Arno Ahosniemi ja minä. Meitä kurissa piti kirja-Petteri Petter Lindberg.

Roistokolmikko olimme sikäli, että aiheenamme oli Taloushämärä, ja kirjallisuuden ja rahan – kulttuurin ja talouden – yhdistäminen tuntui paneelikeskustelun perusteella olevan melkoisen arka aihe. Emmekä edes juuri puhuneet kirjallisuuden taloudellisista edellytyksistä.

Sitäkin kyllä sivuttiin. Kääntäjäpanelisteilta nimittäin oli kysytty, saavatko kääntäjät itse ehdottaa kirjoja, joita he kääntävät. Vastaus oli kutakuinkin, että ehdottaa saa mutta harvoin menee läpi. Päätöstä kääntämisestä eivät tee kääntäjät vaan kustantajat, jotka luottavat enemmän scoutiensa lausuntoihin kuin kääntäjien toiveisiin. Tästä puhkesi yleisössä tulkinta, joka nostettiin esiin talouspaneelin lopuksi: kapitalismi määrää, mitä käännetään, kustantamot kustantavat vain niitä kirjoja, jotka tuottavat eniten tulosta.

Olen eri mieltä. Jos kustantamot vain maksimoisivat tämän ja seuraavan vuoden tuloksen, ne julkaisisivat puolet nykyistä vähemmän teoksia. Kustantamot ovat siitä poikkeuksellisia liikeyrityksiä, että ne ryhtyvät hankkeisiin, joiden melko varmasti ennalta tiedetään tuottavan tappiota. Perinteisessä teollisuudessa moista pidettäisiin hulluna.

Minun kirjoistani valtaosa on tuonut kustantajalle takaisiin suoraan siihen kohdistuvat muuttuvat kulut. Osa on kattanut niille jyvitetyn osan kiinteistä kuluista, suurin osa ei. Ensimmäinen aikuistenromaanini Kuudes askel ei luultavasti kattanut edes muuttuvia kuluja, ja luultavasti vielä vaikeampaa on ollut parilla kuvitetulla lasten tietokirjallani.

Viime vuonna ilmestynyt Erottaja kattoi muuttuvat kulunsa ja vaatimaansa suuremman osan kustannustoimituksen, markkinoinnin ja myynnin kiinteistä kuluista. Se oli siis kustantajalle kannattava nimike, mistä olen varsin iloinen. On mukavampaa olla kustantamolle rahantuoja kuin rahanviejä yli kymmenen vuoden siipeilyn jälkeen. Uskoakseni pari kolme aiempaakin kirjaani on tuonut kustantajalle enemmän kuin vienyt.

Jos kustantaja olisi tehnyt kustannuspäätöksiä puhtaan kaupallisin perustein, suurinta osaa kirjoistani ei olisi julkaistu. Osalle lukijoista se olisi epäilemättä iloinen uutinen, mutta kaikista kirjoista olen saanut myös positiivista palautetta. Ehkä ne eivät ole olleet aivan turhia.

Jos kustantamot eivät julkaise oikeita kirjoja, aina voi perustaa oman kustantamon. Niin teki Satu Hlinovsky – ja on menestynyt hyvin.

***

Littfestin iltamatinea oli mainio yhdistelmä erilaisia esityksiä. Osaltaan moninaisuus ja siten kiinnostavuus saattoi johtua siitä, että suurelle osalle meitä suomenkielisiä esiintyjiä selvisi vasta lauantain aamupalapöydässä, että kunkin meistä odotetaan täyttävän vartin verran ilmatilaa omaehtoisella esityksellä.

Armoitettu tarinankertoja Jari Järvelä kertoi kaksi tarinaa Paremman maailman takaa ja luki niiden päälle romaanistaan katkelman, jossa poltetaan kirjoja. Ruotsalainen Anders Fager osoittautui loistavaksi esiintyjäksi, joskin minun oli hankala pysytellä mukana hänen vauhdikkaassa riikinruotsalaisessa esityksessään. Philip Teir luki iPad miniltään hauskan Ruotsin-laiva-pätkän vielä kirjoitusvaiheessa olevasta romaanistaan. Sara Razai luki vuoroin suomeksi, vuoroin ruotsiksi.

Ville Tietäväinen kertoi Näkymättömien käsien taustoista kuvaesityksen tukemana. Vaikka olen kuullut asiat pariin kertaan, Ville kertoo ne kiinnostavasti. Jaana jutusteli yleisölle omasta työprosessistaan, minä puhuin numeroista ja kirjaimista, pelosta ja ahneudesta. Esikoiskirjailija Satu Grönroos kertoi Marko Hautalan haastattelussa mielenkiintoisesti siitä, kuinka hänen kirjoittamisensa on muuttunut sen myötä, kun hän on julkaistun teoksensa myötä siirtynyt harrastajakirjoittajasta ammattikirjoittajaksi.

Pohjalainen uutisoi talouskeskustelustamme tähän tapaan.

Advertisements
Kategoria(t): kustannusbisnes. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s