Löytämisen ilo

Abiaika on vuoden mittainen kevät. Keski-ikäisen on vaikea ellei mahdoton kokea samanlaisia oivaltamisen, löytämisen ja kokemisen riemuja, joita nuoruus tykittää keskushermostoon.

Pääsiäisenä pääsin kuitenkin kurkistamaan nuoreen mieleen, kun luin Pikku-Finlandia-kilpailun kärkikymmenikköön valitut esseet. Esseissään lukiolaiset lähestyvät kirjallisuutta, usein klassikoita, avoimesti ja innokkaina. He tulkitsevat, peilaavat, haastavat, etsivät vastauksia, suhteuttavat…

Kaikista rinnastuksista tai väittämistä en ole välttämättä samaa mieltä ja joissain kohdin saatan hymähtää tahattomalle koomisuudelle, mutta teksteistä välittyvä mielen lento ei jätä kylmäksi. Kirjallisuus koskettaa!

Paatunutta lukijaa harva kirja jaksaa todella sykähdyttää. Temppuja on nähty, ajatuksia kuultu. Uusi on harvoin uutta. Ammattimaistunut lukutapa sysii elämystä sivuun.

Olen kateellinen nuorille, jotka voivat ensimmäistä kertaa tehdä tuttavuutta Rikokseen ja rangaistukseen, Linnunradan käsikirjaan liftareille tai Peter Høegiin. Kuinka he saavatkaan kokea kirjan aiheuttaman hurmion!

***

Kirjallisuusesseitä sen paremmin kuin kirjallisuuttakaan ei voi laittaa järjestykseen niin kuin pääsiäisoluita iltapäivälehden testissä: arvioidaan koostumus, maku, väri ja niin edelleen ja lasketaan pisteet yhteen. Yhden osa-alueen puute kun ei kumoa toisen hienoutta, ja päinvastoin.

Ensiluvun jälkeen kymmenen esseetä jakautuivat työpöydälläni melko helposti kahteen pinoon, joista toiseen tulivat ne, jotka halusin lukea uudelleen. Jälkisilmäily siirsi vielä yhden tekstin pinosta toiseen, jolloin pinoista tuli yhtä korkeita.

Viehätyin esseestä, joka laajeni luontevasti elämään, kirjallisuuden ulkopuolelle. Kirjallisuus tuli kyseisen esseistin arkeen. Ihailin toisen kirjoittajan analyysia, kolmannen tutkijanotetta, neljännen intomielistä hurmosta. Mietin, kuinka arvioihini vaikutti se, millaisia olivat omat kokemukseni esseiden käsittelemistä kirjoista, ja pyrin sulkeistamaan sen.

Viiden tekstin nipussa esseiden järjestykset vaihtuivat. Raatipäivän aamuna pyrin valitsemaan niistä kolme ja asettamaan ne paremmuusjärjestykseen. Järjestykseni vaihtui vielä kerran.

Mainokset
Kategoria(t): kritiikki, lukeminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Löytämisen ilo

  1. Hanna-Riikka sanoo:

    Minä olin silloin masentunut; join liikaa, luin liikaa ja otin kaiken liian vakavasti. Mieleen tulee kevään sijasta jonkinlainen kylmä, musta aukko. Sivuhuomautuksena, että kokemuksensa kullakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s