Miljoonavaillinki

Sofi Oksanen. Kuva: Bazar / Toni Härkönen.

Sofi Oksasen ja Bazarin välinen sopimuskiista on poikkeuksellinen.

Poikkeukselliseksi sitä ei tee se, että kirjailija ja kustantaja ovat eri mieltä asioista. Päinvastoin en muista tavanneeni yhtään kirjailijaa, joka ei olisi ollut jostain syystä tyytymätön kustantajaansa.

Kirjailija on narsisti, joka haluaa kaiken huomion. Ainakin minä olen, ja minusta se on ymmärrettävää, onhan teos kirjailijalle usein vuosien työn tulos. Työ sisältää epävarmuutta ja epäuskoa sekä suuruudenhulluutta, jotta kirjan eteen jaksaisi uhrata satoja ja satoja tunteja.

Kirjamarkkinoilla teos on kauppatavara, jonka parasta ennen päiväys tulee vastaan nopeammin kuin valmiskakkupohjan. Kustantajan täytyy luovia näiden kahden realiteetin välissä ja pitää vielä huolta lompakosta.

***

Poikkeukselliseksi Sofi Oksasen ja Bazarin kiistan tekee Bazarin korvausvaatimuksen summa, miljoona euroa.

Oksasen viimesyksyistä romaania Kun kyyhkyset katosivat myytiin neljässä kuukaudessa 108 000 kappaletta. Se tietää kustantamolle reilun puolentoista miljoonan liikevaihtoa. Mitä suurempi on myyntimäärä, sitä paremmalla prosentilla nimike tapaa tuottaa tulosta.

Ei ihme, että Bazaria harmittaa.

Vuonna 2005, jolloin Oksanen ja Bazar solmivat kohutun sopimuksen, Oksanen ei ollut tähti. Samana vuonna ilmestyi hänen toinen romaaninsa Baby Jane. Sen ja esikoisen Stalinin lehmien myyntimäärät liikkuivat uskoakseni enintään muutamassa tuhannessa kappaleessa.

Oksanen allekirjoitti päärynäsopimuksen samaan aikaan, kun hän oli vielä vahvasti WSOY:n kirjailija. WSOY julkaisi kolme vuotta myöhemmin Oksasen läpimurtoteoksensa Puhdistus, minkä jälkeen sukset menivät ristiin. Välirikon jälkeen Oksasta ovat Suomessa julkaisseet Bonnier Books ja Otavaan kuuluva Like.

***

Vaikka kirjailija ja kustantamo ovat toisinaan eri mieltä jostakin asiasta, heidän tulee olla suurimman osan aikaa samaa mieltä enimmästä.

Taiteilijan velvollisuus on tehdä niin hyvää taidetta kuin ikinä kykenee. Siitä seuraa, että hänen on etsittävä ympärilleen ne ihmiset, joiden kanssa hän pystyy siihen. Jos siihen ei ole mahdollisuutta yhden kustantamon kanssa, pitää vaihtaa kustantamoa.

Kokemuksesta tiedän, että päätös ei ole helppo eikä siihen kannata ryhtyä kevyin perustein. Kun vuonna 2011 ilmestyneen romaanini kustansi WSOY eikä aiemmat kirjani kustantanut Tammi, päätöstä edelsi parin vuoden puntarointi.

Kolumni on julkaistu Alma Median maakuntalehdissä 20.4.2013.

Mainokset
Kategoria(t): Erottaja, kustannusbisnes, Tammi, WSOY. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s