Suuri kapitalistinen romaani

alastalonsalissaHesari etsii jo hyvissä ajoin alkaneen vuosituhannen parasta suomalaista romaania. Lehti on tehnyt aiemminkin mielenkiintoisia kyselyjä ja niiden pohjalta juttusarjoja, joissa on nostettu esiin muitakin kuin edellisen kuukauden aikana ilmestyneitä kirjoja ja muita taideteoksia. Erään tällaisen listauksen ykkönen oli Volter Kilven Alastalon salissa.

Alastalon salissa -romaanin lukeminen tunnutaan mieltävän extreme-kokemukseksi. Vähän sellainen se oli minullekin keväällää 2004, kun luin kirjan. Kirjan lukemalla tienasin T-paidan, jonka mukaan olen lukenut Kilven romaanin – huomenne tulee kuluneeksi täsmälleen yhdeksän vuotta siitä, kun vedin sen ylleni ensi kerran.

Kirjoitin lukuprojektistani jutun Satakunnan Kansaan. Alla juttu uusintana.

Suuri kapitalistinen romaani

Tänä keväänä olen kirjoittanut Satakunnan Kansaan vähemmän kirja-arvosteluja kuin kertaakaan liki kymmeneen vuoteen. Se ei tarkoita, että olisin laiskotellut. Ei: olen lukenut Volter Kilven Alastalon salissa -romaania, suurinta suomalaista kapitalismin kuvausta.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että tein Arvopaperi-lehteen henkilökuvaa Koneen pääjohtajasta Antti Herlinistä. Kirjoitin pätkää Herlinin suvun kiemuraisista valtaperimyksistä ja salatuista ennakkoperinnöistä. Asia taustoittaessani löysin vinkin, jonka mukaan Alastalon salissa -romaanissa Pukkilan isännän poikien kesken oli salattu ennakkoperintätapaus. Päätin tarkistaa asian ja hain kirjastosta Alastalon salissa, osat 1 ja 2. Koska suomenkielinen laitos oli lainassa, jouduin turvautumaan Thomas Warburtonin ruotsinnokseen.

Samaan aikaan Helena Laine Satakunnan Kansan kulttuuritoimituksesta soitti ja kehotti poistamaan syntini. Joulukuussa olin nimittäin kertonut, etten ole saanut luettua Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyttä loppuun lukuisista yrityksistäni huolimatta. Helena kannusti, että synti olisi syytä pyyhkäistä pois. Kuulemma Jari O. Hiltunenkin oli luvannut lukea Alastalon salissa.

Sen enempiä ajattelematta tunnustin, etten minäkään ole lukenut Alastalon salia, kirjaa, joka kaksiosaisena työpöydälläni makasi, ja että sepä sattui, minäkinhän voisin sen lukea.

Olen aiemminkin joutunut kärsimään nopeista päätöksistäni. Noista sanoista alkoi neljän ja puolen kuukauden urakka.

***

Luku-urakkani alkoi hyvin. Ensimmäisen sivun vetäisin kuin vettä vain.

Sitten nukahdin.

Ensimmäisenä lukupäiväni, elettiin suunnilleen tammikuun puoliväliä, punnersin vaivoin esiluvun loppuun.

Seuraavana päivänä läksin Ouluun, jossa järjestettiin Lasten ja nuorten valtakunnalliset sanataidepäivät. Avajaisiin osallistumisen sijasta vietin aikaa Alastalon salissa. Aloin päästä kirjan imuun. Volter Kilven valtava, tiukka ja täsmällinen sanasto ja vyöryvä kerronta veivät mukanaan.

Oulussa tapasin tämän vuoden Finlandia-raatilaisen, kirjastonhoitaja Marja-Leena Mäkelän, joka oli lukenut Alastalon viime vuoden lopulla Thaimaassa. Vertailimme kokemuksiamme henkilöistä ja Kilven kerronnasta.

Alastalon kenties kuuluisin kohtaus on sen kolmas luku, jossa ”Härkäniemi valitsee itselleen piippua Alastalon piipuhyllyltä ja tuumailee ajankuluksi erinäisiä”. Otavan tänä keväänä julkaisemassa painoksessa luku alkaa sivulta 51 ja päättyy sivulle 121.

Saattaa kuulostaa pitkältä luvulta ihan vain piipun valitsemiseen, mutta ei se sitä ole. Samalla kun Härkäniemi valitsee piippua, hän paljastaa koko maailmankuvansa sitä kautta, mitä hän piipuista ajattelee. Eikä vain omaa maailmankuvaansa vaan ihmisluokan maailmankuvan. Kilpi kirjoittaa kapitalisteista, näyttää kapitalismin eri vivahteita, analysoi tarkasti arvomaailmaa, sitä, mikä on sopivaa, arvostettavaa, kunnioitettavaa 1800-luvun lopun saaristolaisyhteisössä.

Sen jälkeen kun Härkäniemi oli kuvaillut piippuja, punninnut niiden periä käsisään ja miettinyt, millainen tarina mihinkin piipuu liittyi, Härkäniemen valintaan kohdistui kiihkeä mielenkiinto. Minkä piipuista hän valitsisi?

Olin niin utelias Härkäniemen päätöksen suhteen, että jätin illanviettoseurueen, avonaisen rommipullon ja kirjailijaseuran ja vetäydyin jännäämään Härkäniemen valintaa. Petyin hieman.

Volter Kilpi oli saanut puijattua minua! Sellainen on kirjassa aina kunnioitettavaa.

***

Oulun-viikon jälkeen Alastalon salissa painui yöpöydällä olevan kirjapinon pohjimmaiseksi. Kun kappaleella saattaa olla mittaa viisi sivua, kirjaa ei viitsi avata mainostaukolukemiseksi.

Helmikuussa kirjoitin yhdessä Tapani Baggen kanssa syksyllä ilmestyvän nuortenromaanin Helmi kuukausi. Kirjoitan siinä nuoren pörssijupin Olan näkökulmaa. Laitoin Olan lukemaan Alastaloa, onhan se sentään kuvaus laivanvarustamisesta, siitä, kuinka yhden kylän miehet päättävät rakentaa parkkilaivan. Helmen kuukauden aikana Ola ehtii lukea kirjaa enemmän kuin minä ehdin lukea sitä helmikuun aikana.

Keskiviikkoisin käyn kirjailijasaunassa. Kirjailija Torsti Lehtinen kertoi siellä, että hän oli lukenut Alastalon salissa yhden matkan aikana. Hän oli ollut Sveitsissä, josta hän oli tullut puhumaan Suomeen. Matkan hän oli taittanut junalla.

Minäkin otin Alastalon matkalukemisekseni. Neljän kuukauden aikana olen lukenut sitä junassa Helsingistä Ouluun, lentokoneessa Oulusta Helsinkiin, Joensuusta Helsinkiin, Tukholmasta Helsinkiin Helsingistä Málagaan, Barcelonasta Helsinkiin, laivassa Turusta Tukholmaan, bussissa Upsalasta Arlandaan. En ole tehnyt riittävän pitkiä matkoja, sillä kulkuvälineiden lisäksi olen lukenut kirjaa hotellihuoneissa, puistonpenkeillä ja ennen muuta kotisängyssä.

Upsalan jokivarressa puistonpenkillä havahduin Volter Kilven suuruuteen maailmankuvan kuvaajana. Hänhän kuvaa noin laajassa mitassa hallitustyöskentelyä, yrityksen perustamista ja sen perustajia, heidän motiivejaan ja ajatuksiaan.

Yllättävää, ettei nykyaika ole tuottanut suurta suomalaista hallitustyöskentelyromaania. Tyylilajejakin olisi helppo keksiä: kuinka Jari Tervo panee suurliikemiehet pohtimaan pikku asioita ja pieruvitsejä suuria päätöksiä tehdessään, tai kuinka Paavo Haavikko jylisyttää vuoropuhelussa eri puolia edustavien henkilöiden näkemyksiä ja lyö lakonisilla lauseilla pohjan pois aiemmilta kehittelyiltä.

Kilven romaanin vetävin tarina on sen kolmastoista luku, sisäkertomus, jossa Härkäniemi kertoo jutun Vaasan Villestä. Se on realistisesta kehyksestään ja aikuismaisista tapahtumistaan huolimatta satu, jossa vaikeuksien kautta päästään voittoon, väärin perustein syytetty saa lopulta palkkansa – ja ennen kaikkea sen päähenkilö tulee upporikkaaksi. Rahoja pursuavien kirstujen kuvausta lukiessaan silmien edessä näkee Roope Ankka -sarjakuvia.

Tarina kannustaa Alastalon saliin kokoontuneita laivanvarustajia. Samalla se kertoo heidän haaveistaan, lottokansan haaveista. Kilven romaaniinsa upottama tarina nostaa säästämisen ja säästeliäisyyden jalustalle. Jos aika on rahaa, pitkä aika on paljon rahaa, kuten pankki mainostaa.

***

Ihailen Volter Kilven nöyristelemättömyyttä. Hän ei pyri helppoon lauseeseen eikä sulavasti etenevään kerrontaan niin kuin valtaosa nykykirjallisuudesta. Minunkin kirjallinen ihanteeni on sulava kerronta, jossa maailmankuvat jyrisevät rakenteen tasolla, enkä näkemystäni Kilvenkään romaanin ansiosta ole muuttanut.

Siitä huolimatta halusin kokeilla, mitä koukeroisuudella voi saavuttaa. Alastalon salia lukiessani huomasin, että sillä voittaa ainakin lukijan herkeämättömän huomion. Sillä myös voittaa keinon kuvata henkilöidensä ajatuksia syvästi, syvemmin kuin muilla keinoin. Kilpi katsoo järkyttävän läheltä. Hän käyttää mikroskooppia.

Olin jo parin vuoden ajan pohdiskellut nuortenromaania, joka kertoisi nykyaikaisen Romeo ja Julia -tarinan, tarinan, jossa globalisaatioaktivistityttö ja suurkapitalistin poika rakastuvat toisiinsa. Kilveltä sain rohkaisua työstää suunnittelemaani romaania pitkävirkkeisellä kerronnalla. Aloin kirjoittaa kirjaa, samalla luin Alastaloa.

Barrikadirakkauden (Barrikadirakkaus on työnimi, joka saattaa vielä vaihtua) kieli ei ole yhtä koukeroista kuin Kilven loistava, rikas, rannikkoseudun vanhahtavuutta ja arvokkuutta joka lauseessa kantava parsi. Kilpi-vaikutteisuutta sen sijaan on romaanin virkerakenne, se, että piste on niin vahva välimerkki, ettei sitä kannata edes ihan joka sivulle pistää.

En toki ole päässyt lähellekään Kilven kielen tasoa, ja huomasin, että vaikka otin vaikutteita Alastalosta, Barrikadirakkauden kieli on luonteeltaan toisenlaista. Siinä missä Kilven isäntämiehet ovat mielipiteissään vankkoja ja käyttävät virkkeenmittansa ajatuksensa vahvistamiseen, minun nuoret päähenkilöni epävarmuudessaan pohtivat virkkeen sisällä saman asian eri puolet.

Viikko siten sähköpostitin nuortenromaanin käsikirjoituksen ensimmäisen version kustannustoimittajalleni Tammeen. Tänä viikonloppuna olen lukenut Alastalon salia kohti loppua.

Nyt, 23. toukokuuta kello 14.42 vedän ylleni ”Olen lukenut Alastalon salissa” -T-paidan ja olen hetken hiljaa, punnitsen Kilven mestariteosta käsissäni ja kävelen se kädessäni kotimaisen kaunokirjallisuuden hyllyni eteen, raivaan tilaa, ja asetan teoksen molemmat osat sisältävän niteen paremmuusjärjestykseen järjestetyn hyllyni ylimmälle laudalle, aivan vasemmalle, sinne, missä on Seitsemän veljestä.

Artikkeli on julkaistu Satakunnan Kansassa toukokuun 2004 lopussa. Postauksen kuvassa on pokkariversio, vaikka luin romaanin keväällä 2004 ilmestyneenä kovakantisena kirjana ja sivunumerot viittaavat siihen.

Mainokset
Kategoria(t): lukeminen, Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Suuri kapitalistinen romaani

  1. Oli se aikamoinen lukukokemus silloin 2004. En varmaan olisi lukenut kyseistä kirjaa muuten, ellei lehti olisi tällaista edellyttänyt. Lopputulema oli positiivinen, vaikka lukeminen teetti työtä isolla T:llä. Alastalon salin runsas kirjoitustapa teki lähtemättömän vaikutuksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s