Taiteilijaresidenssien puolesta

25052013316Taiteen edistämiskeskus aikoo lakkauttaa entisten alueellisten taidetoimikuntien residenssitoiminnan. Uutinen on harmillinen. Olen itse ollut kirjoittamassa Etelä-Savon taidetoimikunnan residenssissä Barcelonan lähellä ja Pirkanmaan taidetoimikunnan residenssissä Prahassa, ja residenssijaksot ovat varsinkin parina viime vuotena tulleet tärkeäksi osaksi kirjoitustyötäni.

Parhaillaan istun Edinburghissa WSOY:n kirjallisuussäätiön residenssissä editoimassa ensi syksynä ilmestyvää romaaniani. Olen kirjoittanut tätä romaania myös Budapestissä, jossa olin omaehtoisessa residenssissä, siis majoituin viikoksi edulliseen hotelliin takomaan käsikirjoitusta, ja Berliinissä Särön residenssissä Suomen Kirjailijaliiton asukkaana. Edellistä romaaniani Kolmikulmaa hakkasin Prahassa taidetoimikuntien kämpässä.

Kolme romaania kolmessa vuodessa palkkatyön ohessa olisi ollut mahdoton suoritus, jos en olisi päässyt aika ajoin uppoutumaan täysin käsikirjoitukseen jossain muualla kuin kotioloissa.

Alueellisten taidetoimikuntien residenssitoiminnalla on pitkät perinteet viime vuosituhannelta asti. Idea on se, että alueellinen taidetoimikunta (käytän tässä vanhaa nimeä, koska viittaan poistuvaan järjestelmään) vuokrasi tyypillisesti yhdessä parin muun taidetoimikunnan kanssa kookkaan huoneiston jostakin Euroopan suurkaupungista. Alueellinen taidetoimikunta valitsi residentit, jotka pääsivät vetäytymään viikosta kuukauteen. Residenssijaksojen käyttötarkoitukset ovat varmasti taiteilijakohtaisesti vaihdelleet intensiivisestä työstä uuden suunnitelman etsimiseen ja virkistykseen. Kaikki ovat olennaisia vaiheita taiteellisessa luomisprosessissa.

***

Kookkaan kalustetun huoneiston vuokra Keski- tai Etelä-Euroopan kulttuurikaupungissa lienee jonkin verran toistatuhatta euroa, minkä päälle tulevat sähköt ja nettiyhteydet, ehkä vedet ja lämmötkin. Tyypillisesti taidetoimikunnat eivät ole tukeneet matkoja, vaan lentoliput ja muun elämisensä taiteilijat ovat maksaneet itse.

Kolmen taidetoimikunnan kesken jaettuna residenssikustannus on varmaankin alle 500 euroa kuukaudessa, siis noin 6000 euroa vuodessa (ilman residenssin hallinnoinnista aiheutuvia toimistokuluja). Se on kolmen–neljän kuukauden taiteilija-apurahan verran eli taidetoimikunnan budjetissa kohtuullisen pieni summa siihen verrattuna, kuinka monta taiteilijaa tai taidealan toimija residenssitoiminta palvelee. Jos residenssiaika olisi keskimäärin kaksi viikkoa ja residenssin käyttöaste 80 prosenttia, vuodessa yksi taidetoimikunta palvelee 20 käyttäjää.

Residenssitoiminta on edullista juuri siksi, että sitä hoidetaan yhdessä ja keskitetysti. Jos taiteilija hankkii työskentelyä varten kalustetun yksiön jostain Euroopan merkittävästä kaupungista viikoksi, kustannus on samaa luokkaa kuin hotellimajoituksessa.

Pidempien vuokra-aikojen myötä vuorokausihinta laskee selvästi ja markkina muuttuu toiseksi. Lyhyeksi ajaksi vuokraava on samalla markkinalla kuin keikkatyöläiset, joita Suomessa palvelee esimerkiksi Forenom. Pitkän ajan kimppavuokralainen (kuten taidetoimikunta) taas on vuokralaisena samassa asemassa kuin vakituinen asukas.

Siksi toivon, että Taiteen edistämiskeskus miettii, onko jotakin muuta keinoa, jolla taiteilijoiden residenssityöskentelyä voitaisiin edistää kustannustehokkaasti, jos vanhojen alueellisten taidetoimikuntien residenssitoiminta lakkautetaan.

(Postauksen kuvassa kirjailija ei ole editointityössä, koska ottaa valokuvaa tähän postaukseen liitettäväksi.)

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s