Hilkka Eklund 1945–2013

Vasta Lauri Meren Helsingin Sanomiin kirjoittamasta nekrologista ymmärsin, sen rivien välistä tulkiten ja omiin kokemuksiini suhteuttaen, että olet ollut varmasti aikoinaan melkoinen tuittupää ja tiukasti poliittinen kirjoittaja.

Kun keskustelimme, emme koskaan puhuneet yhteiskunnallisista asioista. Puhuimme taiteesta, teatterista ja kirjallisuudesta, ja joskus toimittajantyöstäkin. Kirjallisuuskeskusteluissamme olit useimmiten kanssani samaa mieltä – siis oikeassa.

Hehkutit Kristian Smedsiä ja Samuli Reunasta ennen kuin kaikki puhuivat heistä. Tunnistit lahjakkuuden, taiteilijan. Se oli sinun ammattitaitoasi.

Emmehän me edes kovin usein nähneet, mutta kun sinut tapasi, tiesi tavanneensa persoonan. Kohtaamiset jäivät mieleen. Sinussa oli karismaa.

Sinulla oli mielipiteitä ja taito sanoa ne imakasti, enkä olisi halunnut asettua sanaharkassa sinua vastaan.

Viime vuosina pitkään jatkuneet syöpähoidot jättivät jälkensä sinuun niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta kiihkoasi se ei vienyt. Viimeiseksi keskusteluksemme taisi jäädä tapaaminen Helsingin kirjamessuilla, jossa muistelit nuoren naistoimittajan lehmäkeikkaa 1960-luvulla. Siinäkin tarinassa olit juuri sinä, tomera nainen, joka näytti itseään ylempänä oleville miehille.

T. Kultamussukkasi

Teemu Mäen teos Hilkka Eklund Seeing and Singing

Advertisements
Kategoria(t): kritiikki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s