Vastoin ohjeita

Pysähtyminen kiellettyKoska suomalaiset taiteilijat ovat internetistä iloisesti pihalla – näin kertoi Hesarin toimittaja Jussi Pullinen kolumnissaan –, päätin pyytää Twitter-seuraajiltani ja Facebook-kirjailijaprofiilini lukijoilta toukokuussa apua romaanini editointiin.

Erään romaanihenkilön täytyy saada syanidikapseli kassakaapista, jonka lukon avaa kuusinumeroinen koodi. Valitsisinko koomisen sattuman vai tylsän mutta todennäköisemmin mahdollisen juonivaihtoehdon?

Ensimmäisessä vaihtoehdossa henkilö arvelee, että kassakaapin omistaja olisi valinnut koodiksi syntymäaikansa väärinpäin. Hän naputtelee koodia, epäonnistuu kertaalleen, kiroaa, tekee toisellakin yrittämällä virheen ja siitä hermostuneena söhäisee näppäintaulusta jonkin numeron päästäkseen aloittamaan kolmatta yritystä.

Hups! Kassakaappi avautuu. Kaapin omistaja on nimittäin käyttänyt koodin pohjana kahden ensimmäisen autonsa rekisteritunnusten numero-osia ja kasvattanut koodia yhdellä joka kerta, kun kassakaappi on vaatinut vaihtamaan salasanan.

Sattuma saada kuusinumeroinen koodi oikein kahdella yrittämällä on 1:500 000:een. Kassakaapin avautuminen väärän koodin ja sen syöttämisessä epäonnistumisen yhteisvaikutuksesta kuitenkin enteilisi romaanin luonteen muuttumista: tyyli lipuu Hitchcockista kohti Tarantinoa.

Toisessa vaihtoehdossa kassakaapin omistaja aiemmin illalla kassakaapilla ollessaan hätkähtää ja tönäisee kaapin oven kiinni jalallaan. Ovi ei kuitenkaan mene lukkoon, joten syanidia haluavan henkilön on myöhemmin helppo poimia ampulli raollaan olevasta kaapista.

***

Some-raadin äänestystulos oli selvä: todennäköinen ja tosikkomainen juoni on parempi kuin koominen ja sattumanvarainen.

”Suomi on diplomi-insinöörien maa. Haluan dekkarin, joka loksahtelee loogisesti kuin Duplot Mensa-lasten leirillä”, Tuomas Enbuske perusteli.

Hän on ehdottomasti oikeassa. Juuri tuollaisen kirjan monet lukijat haluavat.

Korkeisiin katsojalukuihin pyrkiviä televisiosarjoja ja elokuvia näytetään koeyleisöille ja tapahtumankulkuja muutetaan testihenkilöiden reaktioiden perusteella. Taiteen luonteeseen taas kuuluu yllätyksellisyys. Taiteilijan tehtävä on tarjota jotain muuta kuin mitä yleisö odottaa.

Esteettinen tavoitteeni on leikkiä vakiintuneilla genrekäytännöillä ja saada siten aikaan viihdyttävää mutta erilaista kirjallisuutta.

Siksikään en kerro, kumman juonivaihtoehdon valitsin.

(Kolumni ilmestynyt Alma Median maakuntalehdissä.)

Advertisements
Kategoria(t): estetiikka, Ilta on julma, kirjoittaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s