Murhaajan pelot

SmithWessonOlenhan pessyt veren käsistäni? Enhän ole pudottanut tapahtumapaikalle mitään raskauttavaa? Löytyykö suolampeen upottamani ase ja pystytäänkö se yhdistämään minuun?

”Kirjailijan psyyken näkökulmasta julkaisua odottava kirja on kuin tehty murha. Ei koskaan täydellinen. Kiinnijäämisen pelko”, kuvasi kirjailijakollegani Pasi Ilmari Jääskeläinen Twitterissä.

Jääskeläinen on samassa tilanteessa kuin minä: syksyn romaani lähti tällä viikolla painoon, enkä voi tehdä muuta kuin odottaa poliisitutkinnan käynnistymistä. Toisin kuin murhissa kirjojen kohdalla tiedetään ennalta, milloin tutkinta alkaa. Se tuskin tekee odottamisesta yhtään helpompaa.

***

Murha-analogia on osuva. Kirjailija on suunnitellut tekoaan huolella – romaani ei todellakaan ole hätäpäissä räiskäisty tappo.

Täydellisyyteen pyrkiminen taas kuuluu taiteen luonteeseen. Taiteilija muokkaa teostaan kauan sen jälkeen, kun prosessi-insinööri jo toteaisi, että työstä ei ole näkyvää hyötyä eikä sen tekemisessä taloudellista mieltä. Taiteessa ”riittävän hyvä” ei ole riittävän hyvä vaan merkityksetöntä.

Vaikken ole tehnyt murhaa, voin hyvin kuvitella, että huolellisesti suunnitellun verityön tekijä tarkkailee tekoaan seuraavat päivät ympäristöään poikkeuksellisen valppaasti ja heräilee myöhemminkin pelkoon.

Hermoherkkä murhaaja tulkitsee jokaisen viestin vainoharhaisesti ja itsensä kannalta negatiivisesti. Siksi kriitikot eivät aina kuulu taiteilijoiden ylimpiin ystäviin.

***

Kirjan intensiivisessä viimeistelyvaiheessa henkilöt ja tapahtumat tulevat uniin. Aivot editoivat romaanin lauseita lenkkipolulla, kassajonossa ja suihkussa. Ovathan kaikki muokkaukset siirtyneet myös tekstitiedostoon? Eihän romaanihenkilö vain esiinny missään kohtauksessa vanhalla nimellään? Ovatko vaatteet samanlaiset kuin edellisessä luvussa? Tarkistusta seuraa tarkistus, sitä uusi tarkistus.

Romaanin kirjoittamisen viimeistä vaihetta hallitsee yksityiskohtiin kiinnittyvä työ, ja kaiken kruunaa vedosten läpikäynti kirjoitusvirheitä metsästäen.

Sen jälkeen kun pelkojaan ei voi enää hukuttaa detaljeihin, alkavat entistä pahemmat kauhut: Millainen romaani on, kun se tulee painosta? Olenko kirjoittanut silkkaa roskaa?

Jäänkö kiinni? Mistä?

(Kolumni julkaistu Alma Median maakuntalehdissä 29. kesäkuuta.)

Advertisements
Kategoria(t): Ilta on julma, kirjoittaminen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Murhaajan pelot

  1. Hanna-Riikka sanoo:

    Kieltämättä osuva allegoria.

  2. Muuantutkija sanoo:

    Tuo Karon kolumnissa sanottu pätee kyllä myös tietokirjallisuuteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s