Lukumaraton (ja muut matkat)

Huomenna moni kirjabloggari osallistuu lukumaratoniin. Tarkoitus on lukea kirjoja 24 tunnin (puolimaratonissa 12 tunnin) aikana tempaushenkisesti. Varsinaisesta nopeuslukukilpailusta ei ole kyse, vaikka sivumäärät ilmoitetaankin ja luetusta raportoidaan blogiin. Älytöntähän nopeuskisailu olisikin, sillä fuskaaminen olisi luvattoman helppoa. (Enemmän lukumaratonista ja lähtölistat täällä.)

Itse en osallistu lukumaratoniin, vaikka muutamat ovat aiemmin kannustaneetkin rajojensa koettelemiseen. En ole valmistautunut riittävän hyvin, ja juoksuharrastukseni pohjalta tiedän, että maratonille ei kannata lähteä keskenkuntoisena, sillä silloin suorituksesta ei nauti. Ilta on julman muokkaustöiden vuoksi minulla ei ole viime kuukausilta pohjalla riittävästi pitkiä lukulenkkejä, eivätkä vauhtikestävyysominaisuutenikaan ole entisessä terässään. Maraton vaatii usean kuukauden määrätietoisen harjoittelun.

Tiedän, että kaikki kirjailijat eivät ole varauksettoman innostuneita lukumaratonista. Eihän kirjaa ole tehty pikalukuharjoitteeksi! Miltä tuntuu, kun jos netistä saa lukea, että vuosien työn tulos hotkaistaan kahdessa tunnissa ja kommentoidaan kolmella rivillä, kun kaksinkertainen merkkimäärä käytetään tankkausherkkujen kuvailuun? Eikö tuollainen kilpaluenta ole suorastaan taiteen väärinkäyttöä?

Ei ole. Taidetta on hyvin hankala käyttää väärin. Kirjallisuus on niin vakava asia, että siihen pitää voida suhtautua leikiten. Kirjallisuus ei ole ensi- eikä edes toissijaisesti kommunikaatiota. Jokainen taideteos puhuttelee tai on puhuttelematta käyttäjäänsä hänen senhetkisessä tilanteessaan. Olen lukenut hyviä kirjoja huonoon aikaan ja huonoja kirjoja hyvään aikaan, ja se on vaikuttanut käsitykseeni niistä. Ei ole neutraalia lukutilannetta.

Enkä ole lainkaan varma, että nopeasti ja keskittyneesti lukeminen olisi kirjan kannalta huonompi kuin vaikkapa pätkittäinen lukeminen pitkin viikkoa.

Sille, että julkiset haukut tai puutteelliselta tuntuva luenta tuntuvat kirjailijasta pahalta, ei voi mitään, eikä karnevaali sitä tunnetta poista tai suurenna.

Lukijat saavat lukea kirjojani aivan niin kuin haluavat ja kirjoitella mitä lystäävät. Niin he joka tapauksessa tekevät. Vastaavasti minä saan harmistua ja ilahtua heidän kommenteistaan. Niin minä joka tapauksessa teen.

***

Kestävyysurheilun puolella maraton alkaa olla jo nähty – trendikkäimmät ovat siirtyneet triathloniin (minä en kuulu tuohon joukkoon, enkä aiokaan). Millainen olisi lukutriathlon?

Triathlon koostuu kolmesta urheilulajista, uinnista, pyöräilystä ja juoksusta. Pyöräilysuoritus on kestoltaan pisin, uinti lyhyin. Uinti on eniten tekniikkalaji, joten se vastaisi lyriikkaa. Pyöräilyssä edetään kovalla vauhdilla tasaista kampikierrosnopeutta. Se vastaa luontevasti proosaa (ylä- ja alamäet jätetään kirjailijan huoleksi tai kuitataan vetämällä romaanien väliin novelleja niin kuin muutamat lukumaratoonarit tekevät).

Triathlonin huipentavaksi juoksuosuudeksi jää siis kirjallisuuden kolmijaossa draama. Draama sopii päätöslajiksi myös siksi, että väsyneenäkin pysynee hyvin mukana dialogimuodossa. Ja mikäpä olisi komeampaa kuin päättää lukusuoritus sanaan ”Esirippu”?

Kestävyyslajirepertuaaria voi laajentaa maratonista ja triathlonista eteenpäin. Twitterissä Salla Brunou nosti esiin ultrajuoksun ja ehdotti suoritusvälineiksi Agricolan Raamattu-käännöstä (fraktuuralla präntättynä) ja Finnegans Wakeä. Ehdotus on oikein sopiva, sillä maraton on vk-matka, kun taas ultralla ratkaisee kestävyys.

Ultrailua voi luonnollisesti laajentaa maiden halkijuoksuihin, joissa taivalletaan kymmenten kilometrien päivämatkoja. Niiden kirjalliset vastineet olisivat luonnollisesti kyseisen maan kirjailijoiden teosten lukemista vaikkapa yksi joka päivä kahden viikon ajan. Ja milloin nähdään kirjallisten blogien Tour de France, jossa on pitkiä alppietappeja (pitkää proosaa), tylsiä siirtymäjaksoja (Sartrea?), kirikilpailupäiviä (Oulipo-ryhmää) ja samppanjanjuontia Champs-Élysées’llä?

Tsemppiä matkaan kaikille lukumaratoonareille! Lomalaisena käyn varmasti seuraamassa suoritustenne etenemistä jossain hyvässä katselupaikassa.

(Kuvasarjana maaliintulokuperkeikka Mikkelin maratonilta 6.7.2013. Kuvien (c) Mikkelin Kilpa-Veikot / Mikko Rahikainen.)

Advertisement