Taiteiden aamu

130822 Kirjallinen aamiainenVanhemmat kollegat ovat muistelleet muinaisia toimittaja-aikoja, jolloin tiedotustilaisuus alkoi snapseilla ja saattoi päättyä seuraavana aamuna aamiaiselle, joka lähdettiin nauttimaan tiedottajan piikkiin vaikkapa Kööpenhaminaan, jos juuri smørrebrødit tuntuivat sillä hetkellä sopivalta hiukopalalta.

Moni asia on muuttunut. Alkoholista on siirrytty tuoremehuun ja hitusämpylöihin, eikä infoissa enää ramppaa vain vuodesta toiseen sama muutamien tuttujen toimittajien kööri, vaan ovia on avattu muillekin kuin vakiintuneiden tiedotusvälineiden edustajille (jotka sivumennen sanottuna entistä harvemmin ennättävätkään rientää reilun tunnin kestävään infoon kaupungin tai Suomen toiselle laidalle).

Jonkinlainen ajankuva on se, että tämänvuotinen Helsingin Taiteiden yö alkoi osaltani aamiaisella Bonnier-talon kellarissa kollegoiden, muutaman tutun toimittajan ja kirjabloggareiden seurassa. Tapahtumasta on huomattavasti paremmin raportoinut Taika Dahlbom Kirjasfääri-blogissaan.

***

Juha-Pekka Koskisen Ystäväni Rasputinista olen kuullut kehuja, onhan kirja ennättänyt olla kaupoissa jo pari kuukautta. Kirjan mestari ja oppipoika -rakennelma kuulostaa toimivalta. Ylipäätään olen viehättynyt tosielämän kaunokirjallisesta dramatisoinnista, joka ei jää dramatisoinniksi vaan laajenee tulkinnaksi. Käsittääkseni JPK:n kirja on juuri sellainen. Yllä olevassa kuvassa kirjailijaa edustavat hänen kenkänsä. JPK:n kasvohabituksesta saa osviittaa vilkaisemalla Ystäväni Rasputin -kirjan kantta.

Marissa Mehrin Veristen varjojen oopperaa olen lueskellut ruokapöydässä noin ensimmäiset viisikymmentä sivua. Teos tuntuu olevan oopperaa monella tasolla – paitsi aiheessaan ja miljöössään myös henkilöissään ja toisinaan oopperadramaturgiaa muistuttavassa rakenteessaankin.

Anne-Maria Latikan Tuulensuoja ja muita novelleja -kokoelmaa en ole päässyt edes vilkaisemaan. Tänä vuonna novellit ovat olleet kohtuullisesti esillä Nuoren voiman liiton organisoiman Novelli palaa! -hankkeen ansiosta. Useimmat kirjailijat lienevät aloittaneet kirjoittamalla novelleja tai laajemmin lyhytproosaa, mutta leimallisesti novellikirjailijat ovat vähissä.

Miina Supiselta tekisi mieli siteerata useaakin hänen aamiaistilaisuudessa käyttämäänsä lausetta, mutta en muista niitä sanatarkasti. Joka tapauksessa vamppi voi olla hyvä (niin hyvä, että häntä kannattaa muistella kuoleman takaa niin kuin Säde-romaanin käsittääkseni toinen kertoja tekee) ja asuntolainaneuvottelut ovat samanlaisia rituaaleja kuin viljavuutta edistävät pakanauskomukset. Romaani, jossa vamppiin ja uskontoihin yhdistyy Kreikan velkakriisi, ei voi olla ainakaan tylsä tahi tavanomainen. Säteen vedokset ovat kuulemma lähteneet, joten kirjaa voi odottaa luettavaksi ensi kuussa.

***

Oma Taiteiden yöni jatkui työpäivän jälkeen Esplanadin Akateemisessa kirjakaupassa, jossa olin haastateltavana yhdessä Christian Rönnbackan kanssa. Christianilta on ilmestynyt keväällä rikosromaani Julma, joten yhteisesiintymisen yhdistävää tekijää ei tarvinnut etsiä pelkästään sitä, että teimme haastattelun lopuksi tandemina telemark-alastulon Kohtaamispaikan lavalta.

Myöhemmin tarjoomusten äärellä muistelimme Matti Nykäsen telemarkeja (nehän eivät olleet kovin hyviä) ja puhuimme paljasjalkajuoksemisesta, jota Christian harrastaa. Lavalla epäilemättä puhuimme kirjoistamme.

Akateemisen perinteisellä Kirjojen yön vastaanotolla vilisi kustannusalan tuttuja henkilöitä, joskin väkimäärä tuntui olevan paria edellisvuotta vähäisempi.

Viime vuonna vastaanottoa isännöinyt Akateemisen kirjakaupan pitkäaikainen ostopäällikkö, toistakymmentä vuotta talossa ollut Pasi Somari oli paikalla kutsuttuna vieraana ja antoi käyntikortin, joka kertoo hänen olevan Metsäkustannuksen kirjoista vastaava myyntipäällikkö. (Sivumennen sanottuna Metsäkustannukseenhan siirtyi vähän aikaa sitten myös kustannustoimittaja Ilpo Jäppinen, joka työskenteli aiemmin Gummeruksella.)

Istahdin ruokalautasineni Espan ja Keskuskadun kulmassa kolmoskerroksessa sijaitsevan Akateemisen kirjakaupan johtajan huoneen tyhjän työpöydän ääreen ja katselin hetken aikaa maisemaa tuhdin kirjoituspöydän takaa. Huone oli kolkko, sillä se ei ole ollut kuin edustuskäytössä Anna-Mari Arrakoski-Engardtin lähdön jälkeen.

Kierreportaat kakkoskerroksen lastenosaston läpi ja kahvilakäyttöön?

Mainokset
Kategoria(t): Ilta on julma, WSOY. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Taiteiden aamu

  1. Rita sanoo:

    Jos kirjoittaisin commentin italiaksi voisin aloittaa ”Caro Karo…” Mutta tyydyttäköön suomen kieleen.

    Hauska nähdä että minustakin on tallentunut kuvaasi siivu, Nadjan taakse.

    Raporttia ja kuvia eilisaamuiselta aamiaiselta blogissani, olepa hyvä:

    http://ritamentor.blogspot.fi/2013/08/kirjallinen-aamiainen-wsoylla.html

  2. Paluuviite: Menoja ja vähän tulojakin | Savurenkaita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s