Kirjoittajan arkistot: Karo Hämäläinen

Holmes ja Poirot

Klassisen englantilaisen salapoliisiromaanin suuret sankarit Sherlock Holmes ja Hercule Poirot ovat poikkeuksellisen hyvin hengissä, vaikka Holmesin ensiesiintymisestä on kulunut jo 126 vuotta ja ensimmäisestä Poirot-jutusta Stylesin tapaus yli 90 vuotta. Salapoliisisankareiden elinvoimaisuudesta saa kiittää brittiläisiä televisiotuotantoyhtiöitä. Tänä keväänä huipentuu ITV-tuotantoyhtiön … Lue loppuun

Advertisement

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Sinä olet mesenaatti

Saitko joululahjaksi kirjan? Ostitko? Jos vastasit myöntävästi, olet kulttuurimesenaatti. Sen lisäksi kuulut suureen mutta kovaa vauhtia harvenevaan osaan suomalaisista. Kirja-alalla on ollut huono vuosi, kun katsotaan euroja, ei kirjojen sisältöä. Kirjojen myynti laskee tänä vuonna kymmenen, jopa kaksikymmentä prosenttia. Kustantamoilta … Lue loppuun

Kategoria(t): kustannusbisnes, Samuli-sarja | 7 kommenttia

Talouspaperia

Suuren yleisaikakauslehden suomalaisen kirjallisuuden tilaa käsitelleen jutun kansikuvan pohjalta loppusyksyn ajan kirjallisuuspiireissä on keskusteltu siitä, onko kirjallisuutemme vessapaperia. Asiaa pohdittuani olen päätynyt sille kannalle, että niin ei ole. Kaunokirjallisuus on nimittäin talouspaperia. Kirjallisuus suojaa maailman töyssyiltä niin kuin talouspaperi muumimukeja … Lue loppuun

Kategoria(t): kritiikki | Kommentoi

Kirjailijakunnan tervehdys Matti Pitkolle

”On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.” En väitä, että Erno Paasilinna olisi kuuluisassa lausahduksessaan väärässä. Hän vain katsoo asiaa yhdestä, rajatusta näkökulmasta. Hän katsoo elämää kirjailijuuden kannalta. Entä jos katsomme elämää elämän näkökulmasta? Muutettakoon virkettä näin: ”On elettävä sellainen … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kriitikko

Kriitikko ei etsi virheitä ja heikkouksia vaan onnistumisia. Kriitikko ei ole teurastaja vaan neuvolantäti. Vain tohelo neuvolatyöntekijä tappaa lapsen kehtoonsa. Kirjallisuuskriitikon tärkein ominaisuus on lukutaito. Lukeminen on vaikeampaa kuin kirjoittaminen. Kriitikko on vallankäyttäjä. Kriitikko käyttää valtaansa jättämällä arvostelematta. *** Toisinaan … Lue loppuun

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Taiteiden aamu

Vanhemmat kollegat ovat muistelleet muinaisia toimittaja-aikoja, jolloin tiedotustilaisuus alkoi snapseilla ja saattoi päättyä seuraavana aamuna aamiaiselle, joka lähdettiin nauttimaan tiedottajan piikkiin vaikkapa Kööpenhaminaan, jos juuri smørrebrødit tuntuivat sillä hetkellä sopivalta hiukopalalta. Moni asia on muuttunut. Alkoholista on siirrytty tuoremehuun ja … Lue loppuun

Kategoria(t): Ilta on julma, WSOY | 2 kommenttia

Hankalia henkilöitä

Sanapari ”yhteiskunnallinen kirjallisuus” ei ole järin kovassa huudossa kirjailijakunnassa. Kun tiedotusvälineet silloin tällöin innostuvat kyselemään, onko kirjallisuutemme kiinni ajassa ja käsitteleekö se kipeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, kirjailijat tapaavat ärtyä ja korostaa, että yhteiskunnallisuutta on jos sitä sattuu olemaan mutta ei se … Lue loppuun

Kategoria(t): estetiikka | Kommentoi

Mikot

Sinä illaksi hämärtyvänä maaliskuisena iltapäivänä, kun istuin esimieheni kanssa Helsingin Annankadulla kuudennen kerroksen kulmaneuvotteluhuoneessa ja ehdotin, että yrittäisimme saada Talouselämästä Mikko Laitilan toimitukseemme (koska ”lisäresurssiin” oli mahdollisuus) ja että jakaisimme töitä Mikon kanssa keskenämme, en ajatellut yhteyttä. Huomasin sen vasta … Lue loppuun

Kategoria(t): Ilta on julma, kirjoittaminen | Kommentoi

Risteyskohta

Elämä on kelvollinen dramaturgi. Historioitsijat löytävät yllättäviä, mieltä kiihottavia tihentymiä, hetkiä, joihin tuntuu kulminoituvan moni kehityskulku. On päiviä, jotka muuttavat maailmaa, saati ihmiselämää. Jotakin tällaista pohdiskelee tutkiva toimittaja Mikko, joka on yksi Ilta on julman neljästä päähenkilöstä, omasta mielestäni romaanin … Lue loppuun

Kategoria(t): Ilta on julma, WSOY | 15 kommenttia

Lukumaraton (ja muut matkat)

Huomenna moni kirjabloggari osallistuu lukumaratoniin. Tarkoitus on lukea kirjoja 24 tunnin (puolimaratonissa 12 tunnin) aikana tempaushenkisesti. Varsinaisesta nopeuslukukilpailusta ei ole kyse, vaikka sivumäärät ilmoitetaankin ja luetusta raportoidaan blogiin. Älytöntähän nopeuskisailu olisikin, sillä fuskaaminen olisi luvattoman helppoa. (Enemmän lukumaratonista ja lähtölistat … Lue loppuun

Kategoria(t): lukeminen | Yksi kommentti