Talouspaperia

serlatalouspaperiSuuren yleisaikakauslehden suomalaisen kirjallisuuden tilaa käsitelleen jutun kansikuvan pohjalta loppusyksyn ajan kirjallisuuspiireissä on keskusteltu siitä, onko kirjallisuutemme vessapaperia.

Asiaa pohdittuani olen päätynyt sille kannalle, että niin ei ole. Kaunokirjallisuus on nimittäin talouspaperia.

Kirjallisuus suojaa maailman töyssyiltä niin kuin talouspaperi muumimukeja muuttolaatikossa. Se pyyhkii lattialle kaatuneen maidon ja kuivaa kyyneleen.

Huokoinen kirjallisuus hengittää ja imee.

***

Talouspaperiksi kirjallisuutta voi sanoa siksikin, että kirjat ovat kauppatavaroita. Puunjalostusteollisuuden tuoteketjun päässä kirjallisuus kisailee yhdessä Artekin kanssa siitä, kumpi saa tuotettua raaka-aineen päälle enemmän lisäarvoa.

Helposti ajatellaan, että kaupallinen kirjallisuus olisi taiteellisesti kelvotonta ja tasapaksua. Viimeksi Sofi Oksanen piirsi Facebook-kommentissaan tiukkaa rajanvetoa korkeakirjallisuuden (literary fiction) ja kaupallisen kirjallisuuden (commercial fiction) välille. Jaottelussa Oksanen lukenee itsensä korkeakirjallisuuden puolelle, vaikka hänen teoksensa eivät käykään erityisen kehnosti kaupaksi.

Mitä Suomi lukee? -lista kertoo edelliskuun aikana eniten myydyt nimikkeet. Ostaminen ja lukeminen eivät ole synonyymeja, mutta silti lista kuvaa kohtuullisen hyvin, mitkä uutuusteokset kiinnostavat suomalaisia.

Lokakuun kärkikymmenikkö on monipuolinen niin aiheiden, käsittelytapojen kuin genrejenkin suhteen. Listalla on toimintatrilleri, kolme historiallista romaania, suuri vero- ja hengissäselviämisromaani, esikoisromaani, joka kertoo nuoresta lestadiolaisparista, villi monarkiailottelu, pojan kasvutarina, dekkari ja jostain syystä kaunokirjallisuudeksi luokiteltu hupailuteos.

Listalla on minäkerrontaa, kaikkitietävää kerronta ja tiukkaa näkökulmien leikkausta. Kerronnan tapoja kokeillaan: Kari Hotakaisen kirjassa lauseet puhkovat etäisyyksiä ja kakofonia yltyy paikoin samanlaiseksi kuin sairaalassa, jossa päähenkilö makaa. Tuomas Kyrö puolestaan on romaani romaanilta kehittänyt todistajanlausuntotekniikkaansa.

***

Suomalaiselle lukijalle kirjallisuus on arkista: kirjallisesti laadukkaita teoksia ostetaan ja luetaan. Kirjan paikka on arjessa, ei vain korostetuissa kulttuurihetkissä.

Kirjalla on talouspaperin paikka. Se on hyvä paikka.

(Julkaistu Alman maakuntalehdissä 23.11.2013. Kuva: Metsä Tissue.)

Mainokset
Kategoria(t): kritiikki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s