Saitko joululahjaksi kirjan? Ostitko?
Jos vastasit myöntävästi, olet kulttuurimesenaatti.
Sen lisäksi kuulut suureen mutta kovaa vauhtia harvenevaan osaan suomalaisista.
Kirja-alalla on ollut huono vuosi, kun katsotaan euroja, ei kirjojen sisältöä. Kirjojen myynti laskee tänä vuonna kymmenen, jopa kaksikymmentä prosenttia. Kustantamoilta kuulemani arviot ovat ajalta ennen joulumyynnin loppurutistusta, mutta mikään ei viittaa siihen, että viime hetken myynnit olisivat pelastaneet vuoden. Tänä vuonna luultavasti yksikään romaani ei myy 100 000 kappaletta, kun viime vuonna rajan ylittivät sekä Sofi Oksanen että Ulla-Lena Lundberg.
Kaksinumeroinen myynnin lasku on kova jysäys alalle kuin alalle. Sykliset yhtiöt kuten konepajat ja teräsyhtiöt ovat tottuneet siihen, että talouden suhdanteet heittelevät tilauskirjaa ja käyntiasteita hurjasti, mutta kirjabisnes on vuosikymmenten ajan tuudittautunut tasaisuuteen. Edes 1990-luvun lama ei ravistellut kirjamyyntiä. Siksi äkillinen jyrkkä pudotus on šokki, joka on johtanut epätietoisuuteen kustantamoissa, kirjakaupoissa ja kirjailijakunnan keskuudessa.
Eikä mikään viittaa siihen, että kyse olisi suhdannepudotuksesta, vaan kyseessä on pysyvä muutos ihmisten ajankäytössä ja kulutuskäyttäytymisessä.
***
Kun ensimmäinen kirjani, kuvitettu lastenromaani, julkaistiin vuonna 2000, oli aivan tavallista, että sellainen myy 3000 kappaletta. Nykyisin moiseen myyntiin yltääkseen lastenkirjan täytyy olla poikkeuksellinen hitti.
Lyriikan kehnosta kaupallisesta menestyksestä on pidetty meteliä, mutta ei tavallista suuren kustantamon julkaisemaa romaaniakaan myydä enää kuin kolminumeroisia lukuja. Kirjakohtaisten myyntien romahtaminen on jäänyt alan kokonaiskuvassa nimiketulvan varjoon.
Yksin kirjan muuttuvat kustannukset eli graafinen suunnittelu ja paino vievät useita tuhansia euroja. Päälle ei parane laskea kustantamon yleiskuluja, kirjalogistiikkaa eikä tekijänpalkkioita saati mainontaa. Ilman niitäkin osa kirjoista jää break even -rajan alapuolelle eli tuottaa tappiota.
Kirjallisuus on kulttuuria mutta se on myös liiketoimintaa. Se on liiketoimintaa mutta myös kulttuuria. Kotimaista kirjallisuutta tukevat arkielämän mikromesenaatit. He toimivat ostamalla kirjan.
(Julkaistu Alman maakuntalehdissä 28.12.2013.)
Karon Kuvalehti 
Paluuviite: Miksi minä niitä ostan | Liukkonen
Karo, lukusi ovat todennäköisesti euroina jotka saavat tilanteen, bisneksen kannalta, näyttämään vielä suhdanteiselta. Kpl-myynnin pudotus 2000-luvun puolivälin jälkeen vasta järisyttävää onkin. Suosittelen perehtymistä tilastoihin vain hyvällä vatsalla. Nykyinen kirjallisuus on siis vuotanut mind sharea todella paljon.
Lukeminen ei tietenkään ole loppunut. Sitähän tehdään netissä koko ajan enemmän.
Onko luvuissa huomioitu e-kirjat ja mitä niiden markkinoilla tapahtuu? Menevätkö kaikki Suomen eurot sillä saralla Amazonille, jonka Kindle-palvelu on varsin mainio? Itse olen ostanut Elisa-kirjakaupan kautta jokusen kirjan tänä vuonna. Siinä ei ole painatuskuluihin mennyt rahaa – vain logistiikkaan.
1) Tero: En minäkään pidä kirjojen ostamista kansalaisvelvollisuutena. Kirjojen myynnin väheneminen ei ole minusta millään muotoa järkevä syy ostaa kirjoja.
2) Jussi: Euroistahan sitä yleensä puhutaan. Viittasinkin tuohon nimikekohtaisen myynnin romahtamiseen: ekaa lastenromaaniani myytiin ihan normaalit 3000 kpl. Nyt tuskin menisi tuhatta. En ole kokeillut.
3) Tomibjgt: Edellä kommentoinut Jussi tuntee hyvin e-kirjamarkkinan, mutta käsittääkseni a) e-kirjaeurot ovat hyvin pieniä (suomalaisen kirjallisuuden kohdalla yksin Elisan laitemyyntilkampanjakirjat myodostavat merkittävän osan, mikä kertoo jostain), b) e-puolella ilman muuta ulkomaisen kirjallisuuden osuus on selvästi suurempi kuin painettujen kirjojen puolella.
Voisikohan tuossa olla kyse siitäkin, että kun suomalaisilla on vähemmän rahaa käytössään yleisesti heikon taloustilanteen takia, ostetaan kirjatkin esimerkiksi alennusmyynneistä tai nettikaupasta mieluummin kuin 40e maksavana kirjakauppauutuutena. Ja kun keskimääräinen suomalainen ei osta kuin muutaman kirjan vuodessa, näkyy myyntiarvon lasku tilastoissakin.
Tähän liittyy tietenkin sekin, että heikossa taloustilanteessa tosiaankin laitetaan kulttuuriin menevät rahat mieluummin Netflixin ja Spotifyn kaltaisiin palveluihin valtavine katalogeineen, tai GoG.comin kaltaisiin digitaalisia pelejä myyviin palveluihin. Rahojen laittaminen yksittäisen kirjan kaltaiseen, erilliseen tuotteeseen ei kuulosta yhtä houkuttelevalta. Kustantamoiden pitäisikin vastata tähän myymällä vaikkapa e-kirjoja (tai miksei tavallisiakin) eräänlaisina ”paketteina”, eli kun ostaa yhden tietyn kirjan niin saa jonkin toisen halvemmalla, tai yhdellä könttäsummalla saa useamman kirjan samalla diilillä.
Yksi syy kirjojen myynnin laskuun lienee kulttuurijournalismin alasajossa. Kun maakuntalehdet kierrättävät samat pienet jutut ja 1000 merkin kirja-arviot lehdestä toiseen, ei Helsingin Sanomien kantaman ulkopuolella asuva yleisö yksinkertaisesti tiedä, mitä suomalaisessa nykykirjallisuudessa tapahtuu.
E-kirjamyynti on Suomessa tosiaankin hyvin, hyvin pientä vielä. Amazon on se tekijä, joka on tähän asti muuttanut markkinat maailmalla. Sen Suomeen tulosta ei ole vielä tietoa, mutta suomenkielisiä teoksia se on ottanut vastaan kesän jälkeen. Ei se silti vielä tosissaan ole markkinoilla, sillä se ottaa tässä vaiheessa 65 prosenttia myyntitulosta itsellään. Kun se aktivoituu, myyntikate lienee 30 prosenttia kuten muissakin maissa.
Uutuuskirjat ovat kyllä valitettavan kalliita. Harmi, kun ALV:a ei lasketa niiden kohdalla vaikkapa ihan sivistyksellisistä syistä. Elänen jossakin idealismitodellisuudessa, kun moisia haaveilen.